Aikavälikertaus, tai englanniksi spaced repetition, on yksi tehokkaimmista opiskelustrategioista mitä on olemassa. Mutta mitä se tarkoittaa ja miksi sitä on niin vaikea noudattaa?
Unohduskäyrä
Ennen kuin käyn läpi, miten aikavälikertaus toimii, selvennetään miksi kertaaminen on ylipäätään tarpeellista. Eikö pelkkä uusien asioiden opiskelu riitä?
Kertaamisen tärkeyttä voidaan kuvata unohduskäyrän avulla. Unohduskäyrä kertoo siis mitä tapahtuu, jos opiskeltua asiaa ei kerrata.
Oheisesta kuvaajasta nähdään, että jo ensimmäisen tunnin aikana opiskelija saattaa unohtaa jopa puolet uudesta tiedosta.
Syy tähän löytyy osaksi prioirisoinnista: Aivomme vastaanottaa joka hetki valtavasti aistihavaintoja, joista suurin osa on täysin turhia. Näin ollen aivoihin on kehittynyt ominaisuus jättää “turhat” asiat oppimatta. Joskus aivot kuitenkin siivoavat turhankin tehokkaasti myös sen tärkeän asian!
Muistijälki tarvitsee siis luomisen jälkeen vahvistamista, jotta siitä tulisi pysyvä. Siihen koko oppiminen nimittäin perustuu: uusien yhteyksien luomiseen aivoissa hermosolujen välille. Kun uusi hermoyhteys muodostuu, se on aluksi heikko. Tämän takia kertaaminen ja heikon muistiyhteyden vahvistaminen on erittäin tärkeää.
Aikavälikertaus
Alla on kuva unohduskäyrästä, jossa opiskelija käyttää aikavälikertausta:
Kuvaajasta nähdään, että kertaus palauttaa käyrän huipulle, mutta tällä kertaa asian unohtaminen tapahtuu hitaammin eli luetut asiat pysyvät pidemmän aikaa mielessä. Toisin sanoen vanha sanonta pitää paikkansa: Kertaus on opintojen äiti.
Aikavälikertaus on tehokkaampaa verrattuna yhden kerran pänttäämiseen myös silloin, kun opiskeluun käytetty aika on sama. Eli sen sijaan, että opiskelee yhtenä iltana kaksi tuntia, kannattaisi opiskella kuuden päivän aikana joka päivä 20 minuuttia.
Onhan se aivan loogista: Kuvittele, että uuden asian opiskelu on kuin tiiliseinän rakentamista. Jotta saat seinästä mahdollisimman kestävän, pitää seinä rakentaa ja vähitellen niin, että laasti ehtii kuivua ennen uuden kerroksen lisäämistä.
Dunlosky ym. 2013 julkaisemassa jättiläismäisessä tutkimuksessa, jossa analysoitiin satoja eri tutkimuksia kymmenestä eri opiskelutekniikasta, kommentoidaan aikavälikertausta seuraavasti (vapaa käännös):
Olemassa olevien tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että aikavälikertauksesta on paljon hyötyä … Sitä on helppo toteuttaa (vaikka se vaatii jonkin verran harjoittelua) ja sitä on käytetty onnistuneesti monissa luokkahuonetutkimuksissa.
Mutta kertaamisen tärkeys ei ole ainoa aikavälikertauksen viesti. Kertaamisen pitää nimittäin olla myös viisaasti jaksotettu: Jotta opiskelu olisi mahdollisimman tehokasta, kertauksen pitäisi tapahtua ensin lyhyemmillä aikaväleillä, ja ajan mittaan kertausten välinen aika tulisi pidentyä.
Kertauksien väliajat
Mikä on siis optimaalinen kertauksien väliaika?
Riippuu siitä, milloin haluaa asian osata: Jos tavoitteena on vuoden ajan kerrata pääsykokeisiin, niin väliajat tulisi olla paljon pidemmät kuin jos aloitat vaikka kolme päivää ennen koetta.
2008 Cepeda ym. tutkimuksessa havaittiin, että mitä pidemmän ajan päästä koe on, sitä pidemmät opiskelukertauksien väliajat tulisi olla. Tutkimuksessa saavutettiin seuraavat tulokset:
| Aikaa kokeeseen | Uusien asioiden kertaamisen välinen tauko |
| 1 viikko | 1-2 päivää |
| 1 kuukausi | 1 viikko |
| 3 kuukautta | 2 viikkoa |
| 6 kuukautta | 3 viikkoa |
| 1 vuosi | 1 kuukausi |
Otetaan esimerkiksi koe, joka on tulossa viikon päästä. Aikavälikertauksen oppien mukaan sinun tulisi joka opiskelupäivänä kerrata edellisen päivän asiat. Eli jos aloitat maanantaina, kertaa maanantain asiat ainakin tiistaina sekä sitten viikonloppuna.
Nämä tulokset ovat siis suuntaa-antavia, eikä niitä kannata pitää “ainoana totuutena”.
Opiskelujen välinen tauko tulisi kuitenkin pidentyä sitä mukaa, mitä useammin olet asian jo kerrannut.
Melkein unohtaminen
Eikö kaikkein paras tapa olisi periaatteessa kerrata kaikki asiat joka päivä (hypoteettisesti ajateltuna)?
Itse asiassa ei.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaikkein tuotteliainta kertaaminen on silloin, kun on juuri unohtamassa kyseisen aiheen. Kun antaa itsensä melkein unohtaa asian, sen takaisin mieleen palauttaminen vaatii enemmän “aivoenergiaa”. Tämän aivoenergian käyttö vahvistaa muistijälkeä sitä vahvemmaksi, mitä enemmän sitä tarvitaan.
Ajattele muistamista siis kuin lihaksena: Sitä pitää harjoittaa, mutta tärkeää on myös antaa sen levätä harjoitusten välissä.
Robert Bjork, psykologian professori ja oppimisen asiantuntija käyttää termiä halutun vaikeustason periaate. Sen idea on yksinkertainen: Mitä helpompaa ja vaivattomampaa opiskelu on, sitä epätehokkaampaa se on. Asiaa voidaan soveltaa sekä kertausten aikaväleihin, mutta myös kertaustekniikoihin: Esimerkiksi kirjojen uudestaan lukeminen on hyvin vaivaton ja siksi varsin huono tapa kerrata kokeeseen.
Lue lisää: 6 vinkkiä tehokkaampaan lukemiseen ja nopeampaan oppimiseen
Jotta siis oppiminen voidaan optimoida, pitää haluttu vaikeustaso olla maksimi: Asiaa pitää kerrata aktiivisilla tavoilla juuri silloin, kun sen on unohtamassa.
lue lisää: Aktiivinen oppiminen on paras opiskelustrategia
Näin ollen, vaikka kertaus on opintojen äiti, pitää sekin tehdä viisaasti.
Miksi aikavälikertauksen soveltaminen omaan elämään on niin vaikeaa?
Kysymys on psykologiasta.
Ihmiset ovat lopulta varsin irrationaalisia: vaikka tietäisimme, että kertaus pitkälle ajalle hajautettuna on paljon tehokkaampi tapa opiskella kuin päntätä monta tuntia viimeisenä iltana ennen koetta, teemme niin silti. Ihmisen on vaikea tehdä jotain nyt, jos palkinto siitä tulee vasta joskus myöhemmin. Haluamme palkinnon nyt ja heti.
Toisaalta tiedon ahtaminen päähänsä ennen koetta ei ole koemenestystä vertaillessa niin kehno tapa opiskella. Se on vaihtokauppa: Saadaksemme kaiken tarpeellisen päähän tungemme sen lyhytaikaiseen muistiin. Vaikka se säilyisi siellä joten kuten kokeeseen asti, viikon päästä kaikki on jo pyyhkiytynyt pois.
Lue myös: 7 opiskelumyyttiä, joihin moni opiskelija uskoo
Palatakseni mielikuvaan tiiliseinän rakentamisesta: Voihan tiiliseinän pinota ilmankin laastia: silloin sen kokoaminen on paljon nopeampaa, eikä laastin kuivumista tarvitse odotella. Mutta ongelma on siinä, että se ei ole kestävä, vaan ensimmäisen myrskyn jälkeen siitä ei jää mitään jäljelle.
Kaiken lisäksi monet opiskelijat luulevat, että yön läpi pänttääminen on oikeasti tehokas ja hyvä opiskelutekniikka. Tätä nopean oppimisen illuusiota on tutkittu, ja se näyttää vieläkin pitävän pintansa opiskelijoiden keskuudessa (Dunlosky ym. 1994).
Miten aikavälikertausta voisi siis soveltaa omaan elämäänsä?
Tee opiskelutekniikan harjoittelusta tieteellinen koe: Seuraavan jakson ajan pidät joka lauantai tunnin tai parin kertaustuokion, jolloin kertaat sillä viikolla opiskellut asiat. Ihan lyhyesti vain palautat mieleesi. Kun valmistaudut koeviikkoon, arvioi, onko mieleen palauttaminen ja kokeeseen kertaaminen aiempaa helpompaa. Saatat yllättyä muutoksesta.
Lue myös:
- Kuinka luoda tapa, joka kestää: 9 tieteen tukemaa vinkkiä
- Lukusuunnitelma kokeeseen: perusteet ja case study
Lähteet:
Bjork, R.A. (1994). "Institutional Impediments to Effective Training". Learning, remembering, believing: Enhancing human performance. [5.8.2021 saatavilla: https://bjorklab.psych.ucla.edu/wp-content/uploads/sites/13/2016/07/RBjork_1994b.pdf]
Cepeda, N. J, Vul, E., Rohrer, D., Wixted, J. T, & Pashler, H. (2008). Spacing effects in learning: A temporal ridgeline of optimal retention. Psychological Science, 19(11), 1095-1102. http://dx.doi.org/10.1111/j.1467-9280.2008.02209.x
Dunlosky, J., & Nelson, T. O. (1994). Does the sensitivity of judgments of learning (JOLs) to the effects of various study activities depend on when the JOLs occur? Journal of Memory and Language, 33(4), 545–565. https://doi.org/10.1006/jmla.1994.1026
Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M. J., & Willingham, D. T. (2013). Improving Students’ Learning With Effective Learning Techniques: Promising Directions From Cognitive and Educational Psychology. Psychological Science in the Public Interest, 14(1), 4–58. https://doi.org/10.1177/1529100612453266
Stahl, S. M., Davis, R. L., Kim, D. H., Lowe, N. G., Carlson, R. E., Fountain, K., & Grady, M. M. (2010). Play it Again: The Master Psychopharmacology Program as an Example of Interval Learning in Bite-Sized Portions. CNS spectrums, 15(8), 491–504. https://doi.org/10.1017/s1092852900000444
Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat ilmaiseksi e-kirjan ”3 tärkeintä opiskelutekniikkaa, joita ei koulussa kerrota”!