Aktiivisen oppimisen sudenkuopat: 4 väärinymmärrystä ja miten välttää ne

aktiivisen oppimisen sudenkuopat

Aktiivinen oppiminen (englanniksi active recall) on oppimispsykologiassa todettu olevan kaikkein tehokkain tapa oppia uusia asioita. Kuitenkin, jotta osaisi tehdä omasta opiskelustaan tehokasta, pitää tietää, mitä tekee. Aktiivisessa oppimisessa on nimittäin tietyt väärinymmärrykset mahdollisia. Tässä artikkelissa esittelen yleisimmät aktiivisen oppimisen sudenkuopat ja sen, miten niitä voi välttää.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

Aktiivinen oppiminen

Ennen virheiden listaamista selitän lyhyesti, mistä aktiivisessa oppimisessa on oikeastaan kysymys. Siinä keskeistä on kognitiivisen psykologian havainto siitä, että muistijäljet vahvistuvat aivoissa vain niitä käyttämällä, eli asioita muisteltaessa. Näin ollen opiskelusta tulee tehokasta silloin, kun testataan omaa osaamista. Omaa osaamista voi testata esimerkiksi muistikorteilla tai tehtäviä tekemällä. Tärkeintä on se, että todella yrittää palauttaa opittuja asioita mieleen. Tämän vuoksi sitä kutsutaan aktiiviseksi oppimiseksi. Passiivinen oppiminen olisi sen sijaan pelkästään opiskeltaviin asioihin tutustumista ja odotusta siitä, että asiat vain maagisesti siirtyvät oppikirjasta aivoihin.

Lue lisää: Aktiivinen oppiminen on paras opiskelustrategia

Nyt, kun olen esitellyt aktiivisen oppimisen käsitteen, aion seuraavaksi puhua siitä koskevista yleisistä väärinymmärryksistä.

1. Kaikki “aktiivinen” opiskelu ei ole oman osaamisen testaamista

On hyvä erottaa aktiivinen ja passiivinen oppiminen toisistaan. Joskus kuitenkin jako ei ole aivan niin päivänselvä.

Jos esimerkiksi joku opettelee sanoja sanakokeeseen kirjoittamalla sanan paperille kymmeniä kertoja uudestaan ja uudestaan, onko se aktiivista vai passiivista?

Tai entä jos joku tekee itselleen muistiinpanoja oppikirjan kappaleiden avulla?

Vaikka näissä opiskelutekniikoissa selvästi tehdään itse käsillä asioita, ei ne meidän määritelmien mukaan ole aktiivisia. Niistä nimittäin puuttuu aktiivisen oppimisen ydin: oman osaamisen testaaminen.

Koko aktiivisen oppimisen tehokkuus perustuu siihen, että haastetaan omaa muistia ja yritetään vahvistaa muistijälkeä itse muistelemalla asioita, ei kopioimalla niitä oppikirjasta.

Hyvä uutinen on se, että nuokin opiskelutekniikat voi helposti muokata sellaisiksi, että niissä testataan omaa osaamistaan. Sanoja voi harjoitella tekemällä itse itselleen sanakokeita ja yrittämällä tehdä niitä ilman, että katsoo sanakirjasta apua. Muistiinpanojen teosta tulee aktiivinen harjoitus, jos yrittää ensin tehdä muistiinpanot ilman oppikirjan apua ja vasta sitten tarkistaa oppikirjan kanssa, että onko jotain lisättävää tai korjattavaa.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa:

2. Oma osaaminen pitää aina tarkistaa

Toinen tyypillinen väärinymmärrys aktiivisessa oppimisessa on se, että tavoitteena on vain tehdä mahdollisimman paljon tehtäviä. Tämä ei kuitenkaan yksinään riitä: Aivan keskeistä on aina tarkistaa oma vastaus. Vastauksen tarkistamisesta saatu palaute on nimittäin erittäin tärkeää. Vaarana on aina, että oletkin ymmärtänyt asian väärin, etkä oikeasti osaakaan sitä, vaikka niin luuletkin.

Tämä tekee lukuaineisiin opiskelun aktiivisesti vaikeaksi: Niiden oppikirjoissa oleviin tehtäviin ei nimittäin opiskelijoilla yleensä ole vastauksia. Näin ollen niiden tekemiseen kannattaa suhtautua varauksella, varsinkin, jos ei ole aivan 100% varma, että pystyy löytämään oikean vastauksen kirjasta. Parempi vaihtoehto voisikin olla muistikorttien tai omasta ulkomuististaan tiivistelmien tekeminen.

Lue myös:

3. Opiskelussa kannattaa käyttää myös muistisääntöjä

Kolmas sudenkuoppa ei niinkään liity aktiiviseen oppimiseen, vaan siihen, kuinka välttää pänttäämistä. Kutsun pänttäämistä sellaiseksi “hauki on kala”-tyyppiseksi ulkoa oppimiseksi, joka perustuu pelkästään brutaaliin toistoon.

Opiskelusta voi tehdä helpompaa, nopeampaa ja miellyttävämpää käyttämällä asioiden opiskeluun muistisääntöjä. Muistisääntöihin voi käyttää esimerkiksi mielikuvia tai vaikka muistipalatsia. Niidenkin käyttämisessä kannattaa muistaa, että harjoittelu tekee mestarin. 

Aiheeseen liittyvää: Lopeta pänttäys – muistitekniikat, joiden avulla muistat mitä tahansa

4. Aktiivinen oppiminen tuntuu vaikealta

Turha sitä on kieltää: aktiivinen oppiminen on raskasta. Jos saisi valita, moni opiskelisi paljon mielummin vaikka videoita katsellen, kuin itseltään faktoja tenttimällä muistikorttien avulla.

Oppimisen vaivalloisuus kertoo kuitenkin sen tehokkuudesta. Kyseessä on psykologian professorin Robert Bjorkin löytämästä ilmiöstä nimeltä halutun vaikeustason periaate: Mitä “raskaammalta” opiskelu tuntuu, sitä tehokkaampaa se yleisesti ottaen on. Siksi esim. videoiden katselu on niin huono tapa opiskella. Se vain on niin helppoa, eikä se vaadi opiskelijalta käytännössä mitään. Muistikorttien opiskelu on sen sijaan muistia harjoittava tapa opiskella, ja siksi se on niin tehokasta.

Jos on aiemmin tottunut passiiviseen tapaan opiskella, saattaa pelästyä aktiivisen oppimisen vaivaa. Se kuitenkin muistuttaa, ettei mitään “oikoreittejä onneen” ole: Jos haluaa oppia asiat aiempaa paremmin ja nopeammin, täytyy tämän vuoksi olla valmis myös näkemään ylimääräistä vaivaa. Sanoisin kuitenkin, että se on sen arvoista.

Sinua saattaisi myös kiinnostaa: Opiskeltavan asian työstäminen parantaa ymmärtämistä

3 tärkeintä opiskelutekniikkaa

Opi enemmän ja nopeammin

Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat 3 Tärkeintä opiskelutekniikkaa- ekirjan ilmaiseksi!

Aktiivisen oppimisen sudenkuopat: 4 väärinymmärrystä ja miten välttää ne
Jaa tämä sivu:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun