Alleviivaus on opiskelijoiden keskuudessa varsin suosittu tapa opiskella ja kerrata kokeeseen. Mutta onko siitä todella apua? Ja jos on, niin miten alleviivausta tulisi tehdä?
Alleviivaus opiskelustrategiana
Lyhyt vastaus: Alleviivaus on varsin tehoton tapa opiskella.
Sitä mieltä on ainakin metatutkimus, joka analysoi satoja tutkimuksia eri opiskelustrategioista, alleviivaus mukaan lukien. Jossain tilanteissa se oli jopa huonompi tapa kuin uudelleenlukeminen, joka opiskelupsykologiassa pidetään standardina kontrollina.
Lue lisää: 6 vinkkiä tehokkaampaan lukemiseen ja nopeampaan oppimiseen
Alleviivauksen teho ei riippunut myöskään iästä: Huonoja tuloksia on saatu niin pieniltä lapsilta, erityisoppilailta että yliopisto-opiskelijoilta.
Mutta miksi se sitten on niin huono tapa opiskella? Käydään läpi argumentit alleviivauksen puolesta ja vastaan.
Alleviivauksen puolesta
Yksi argumentti alleviivauksen puolesta on, että alleviivaus pakottaa opiskelijan miettimään, mikä tekstissä on kaikkein tärkeintä. Tämä miettiminen sitten saa aikaan syvemmän muistijäljen.
Lisäksi on ehdotettu, että alleviivauksen hyödyt tulevat ilmi silloin, kun tekstiä luetaan uudestaan: alleviivaukset ohjaavat huomion tärkeisiin asioihin.
Kaikki tämä kuulostaa loogiselta. Miksi alleviivaus ei sitten ole niin tehokasta kuin luulisi?
Alleviivausta vastaan
Alleviivauksen vastustajat korostavat yleensä sitä, miten alleviivaaminen muokkaa ajatuksia.
Tärkeän sanan tai asian alleviivaaminen on fyysistä: siinä vuorovaikutetaan tekstin kanssa.
Vaarana on, että tiedostamattomasti ihminen ajattelee alleviivattuaan tärkeän asian, että “nyt kun olen alleviivannut tämän ja se erottuu muusta tekstistä, myös tiedän sen”. Tämä intuitiivinen ajattelu altistaa osaamisen illuusiolle. Osaamisen illuusion takia opiskelija ei välttämättä opiskele niin paljoa, kuin olisi todellisuudessa tarpeen.
Toinen seikka alleviivausta vastaan on, että opiskelijat eivät välttämättä osaa alleviivata tekstin tärkeitä asioita tai sanoja alleviivataan liikaa.
Liialla alleviivauksella on kahdenlaisia seurauksia:
- Kun alleviivattuja sanoja on paljon, niiden erotettavuus muusta tekstistä pienenee.
- Runsas alleviivaus on helpompaa kuin niukka, sillä asioiden tärkeyttä ja tekstin punaista lankaa ei tarvitse miettiä yhtä paljoa. Näin ollen tekstiä työstetään vähemmän ja oppiminen heikkenee.
Mutta…
Tämän perusteella juttu näyttäisi olevan varsin selvä: Tutkimuksien mukaan alleviivausta ei kannata tehdä. Asia ei välttämättä ole kuitenkaan niin yksinkertainen.
Alleviivaus voidaan nähdä yhtenä opiskelun “esiasteena”. Jos esimerkiksi haluat opiskella muistikorteilla (mikä on todistetusti erinomaisen tehokas opiskelustrategia), voi alleviivaus toimia muistikorttien tekovaiheessa. Ensin siis luet tekstit ja alleviivaat tärkeät asiat, ja sitten teet alleviivatuista asioista muistikortteja. Tämä strategia poistaa osaamisen illuusion mahdollisuuden.
Lue lisää: Muistikortit – Opiskelijan salainen ase nopeaan oppimiseen
Toisaalta useimmissa tutkimuksissa opiskelijoita ei koulutettu alleviivaukseen millään tavalla. Siitä on nimittäin näyttöä, että jos alleviivaus tehdään oikealla tavalla, voi se edistää oppimista.
Tehokkaalla alleviivauksella on kaksi tuntomerkkiä:
- Alleviivaukset mietitään tarkkaan: Kannattaa ensin lukea koko teksti, miettiä sen pääpointit ja vasta sitten alleviivata (eli ei siis samaan aikaan lukemisen kanssa)
- Alleviivauksen määrä on pieni: Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että yhdessä kappalessa on korkeintaan yksi alleviivaus.
Loppujen lopuksi, jos et ole aiemmin harrastanut alleviivausta, ei sitä nytkään kannata aloittaa. Mutta jos pidät alleviivaamisesta ja tunnet, että siitä on sinulle hyötyä, käytä sitä vain harkitusti ja muiden tehokkaampien opiskelustrategioiden kanssa.