Tässä artikkelisarjassa tutustutaan syvemmin muistamiseen ja sen prosesseihin. Tämä on sarjan toinen osa, ja tässä artikkelissa aiheena on muistamisen kolmesta prosessista ensimmäinen eli koodaus.
Tutustu myös sarjan muihin osiin:
Osa 1: Muistin osat
Osa 3: Varastointi
Osa 4: Mieleen palauttaminen
Koodauksessa on kyse yksinkertaisesti siitä, kuinka tieto saadaan aivoihin.
Vaikka voisi kuvitella, että koodaus on aika simppeliä, eikä sen tehokkuutta voi omilla toimillaan paljoa parantaa, totuus on kuitenkin toinen. Käydään seuraavaksi läpi koodausta parantavia asioita läpi.
Parantaako muistamisen halu muistia?
Tutustutaan aluksi tutkimukseen, jossa testattiin koehenkilöiden muistia sanalistasta. Henkilöt jaettiin kolmeen ryhmään:
- Ryhmälle kerrottiin suoraan, että heidän osaamistaan näistä sanoista tullaan testaamaan
- Ryhmälle testaamista ei kerrottu, mutta sen sijaan heitä kehotettiin jakamaan sanat kategoriohin
- Ryhmälle testaamista ei kerrottu, mutta sen sijaan heitä kehotettiin jakamaan sanat pienempiin listoihin ilman kategorisointia
Voisi luulla, että 1. ryhmä myös muistaisi asiat paremmin kuin 2. ja 3. ryhmä, jotka eivät tietoisesti opiskelleet sanoja. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että 1. ja 2. ryhmä osasivat sanat yhtä hyvin ja 3. ryhmä suoriutui muita huonommin.
Miksi ihmeessä?
Kategorisointi saattaa olla ihmisen luonnollinen tapa opetella asioita. 1. Ryhmä teki sen tietoisena muistamisen tarpeesta, mutta 2. ryhmä teki sen vain tehtävänannon vuoksi. Kuitenkin lopputulos on sama.
Tutkimus näyttää, että pelkkä muistamisen tarve ja halu ei välttämättä johda parhaimpaan lopputulokseen. Sitä tärkeämpää on keinot ja strategiat, joilla oppiminen tehdään.
Prosessointisyvyys
Tutkimukset ovat osoittaneet, että prosessointisyvyydellä on kriittinen rooli siinä, kuinka hyvin koodaus onnistuu. Toisin sanoen, asian merkityksen pohtiminen vahvistaa muistijälkeä.
Kokeillaan testata tätä ilmiötä muistitestillä.
Lue seuraava lista sanoja kolme kertaa, ja yritä sitten muistaa ulkoa niin monta niistä sanoista, kuin mahdollista:
muki, kirahvi, sairaala, rauta, vesi, jalka, raha, sora, koivu, kirja, tomaatti ja paita
Kuinka monta muistit?
Kokeile nyt samaa tällä toisella listalla:
hirvi, lehmä, koala, tiikeri, kattila, haarukka, jääkaappi, lautanen, päärynä, banaani, omena ja sitruuna
Kuinka monta sanaa muistit? Luultavasti muistit enemmän sanoja toisesta listasta, kuin ensimmäisestä.
Syykin tähän on ilmeinen: Toisessa listassa sanat muodostivat selkeitä kategorioita, kun ensimmäisessä listassa ei. Toisin sanoen, toinen lista oli helpompi muistaa, koska sen sisältämät asiat oli merkitykseltään toisiinsa liittyneitä. Näiden kategorioiden joko tietoinen tai tiedostamaton prosessointi helpotti sanojen muistamista.
Testin lopputulos on siis, että toisiinsa liittyvien ja organisoituneiden asioiden oppiminen on tehokkaampaa, kuin toisiinsa liittymättömien.
Tämän takia on oppimisessa omien muistiinpanojen organisointi on tärkeää. Tärkeää ei ole niinkään se, minkälainen muistiinpanojen rakenne on (miellekartta, hierarkkinen, flow-tyyppinen, jne.), vaan se, että niiden rakenne on juuri sinulle looginen.
Lue lisää: Muistiinpanot jokaiseen tilanteeseen: eri menetelmien hyödyt ja haitat
Toinen prosessointisyvyyteen liittyvä tehokas opiskeluvinkki on asioiden itselleen selittäminen (self-explanation). Siinä opittavan asian koodaus tehostuu vastaamalla esimerkiksi seuraavanlaisiin kysymyksiin:
- Miten tämä asia liittyy muihin asioihin?
- Miksi tämä asia on juuri näin?
- Mitä tästä asiasta seuraa?
Tutkimuksissa on havaittu, että asioiden itselleen selittäminen tehostaa oppimista.
Yksi yksinkertainen keino, jolla tätä tapaa voi soveltaa omaan opiskelurutiiniinsa, on muistiinpanoja tehdessään asioiden selittäminen aina omin sanoin. Selityksen itse muotoileminen tekee asian prosessoinnista syvempää ja näin parantaa ymmärtämistä. Tutkimuksissa ollaankin huomattu, että tietokoneella muistiinpanonsa tekevät oppivat vähemmän, kuin käsin kirjoittavat. Syyksi tähän on spekuloitu sitä, että koneella kirjoittaminen on nopeampaa. Tämän vuoksi asioita ei tarvitse tiivistää ja muotoilla lyhyemmäksi koneella kirjoittaessa, toisin kuin käsin tekemällä. Näin prosessoinnista tulee pinnallisempaa.
Siirtovaikutukselle sopiva oppiminen
Kuvittele, että yrittäisit oppia uimaan. Sen sijaan, että menisit veteen polskimaan, niin alkaisit opiskelemaan 200-sivuista tiiliskiveä siitä, kuinka uidaan. Vaikka opiskelisit koko kirjan kannesta kanteen täydellisesti, se ei vielä tee sinusta uimataitoista. Pitäähän sinun oikeasti myös harjoitella uimista!
Tämä oli esimerkki siirtovaikutukselle sopivasta oppimisesta (trasfer appropriate learning). Tutkimuksissa on havaittu, että prosessointisyvyyden lisäksi oppimisen määrään vaikuttaa hyvin paljon myös se, kuinka hyvin oppimisessa käytetyt prosessit vastaavat prosesseja, joita vaaditaan testitilanteessa.
Käännetään sama esimerkki toisin päin, ja kuvitellaan juuri uimaan opetellut henkilö. Jos hänelle annettaisiin tavallinen paperilla tehtävä koe siitä, mitä kaikkea uimiseen liittyy, hän suoriutuisi siitä varmasti paljon huonommin, kuin aiemman esimerkin kaveri.
Miten tätä asiaa sitten voidaan soveltaa koulusssa opiskeluun?
Yritä opiskella tavalla, joka valmistaa sinua mahdollisimman hyvin tulevaan kokeeseen.
Mitä luulet, kumpi suoriutuu kokeesta paremmin: Henkilö, joka valmistautuu kokeeseen lukemalla oppikirjaa vai henkilö, joka harjoittelee tehtäviä tekemällä? (Tehtävien harjoittelu on muutenkin tehokkaampaa, koska se on esimerkki aktiivisesta oppimisesta. Mutta se on tehokkaampaa myös siksi, että silloin opitaan juuri niitä taitoja, mitä kokeessa kysytään.)
Voidaan mennä kuitenkin vielä pidemmälle: Mieti, onko kokeessa monivalintaa, lyhyitä kysymyksiä vai esseitä, ja valmistaudu kokeeseen vastaavalla tavalla. Kaikkein paras olisi, jos pystyisit harjoittelemaan vanhoilla kokeilla.
Kontekstiriippuvaisuus
Tarkastellaan seuraavanlaista skenaariota:
Sinulla on huomenna tulossa koe, mutta kaverisi pyytää sinut bileisiin koetta edeltävänä iltana. Suostut, ja juot muutaman oluen juhlissa, mutta et kuitenkaan vedä ihan överiksi. Kotiin palattuasi, pienen humalan ollessa päällä, aloitat huomiseen kokeeseen lukemisen. Pitäisikö sinun seuraavana aamuna nauttia vielä pari alkoholiannosta ennen koetta (ei oteta huomioon sitä, että tuskin pääsisit kouluun päihtyneenä…), vai pitäisikö sinun jättää ne välistä?
Mielenkiintoisessa tutkimuksessa tutkittiin juuri tätä asiaa, ja tutkimuksen tulos on yllättävä: Päihtyneenä koehenkilöt muistivat asioita paremmin, kuin selvänä.
Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Kyse on ennen kaikkea oppimisen kontekstiriippuvaisuudesta: Ihmiset muistavat erityisen hyvin asioita, jotka he oppivat samanlaisessa tilanteessa kuin testihetkellä (tässä esimerkissä siis alkoholin vaikutuksessa).
Kontekstiriippuvaisuus ei rajoitu pelkästään alkoholiin, vaan sen vaikutus ulottuu hyvin moneen asiaan: Esimerkiksi iloisena muistetaan paremmin asioita, jotka opimme, kun olimme iloisia (tutkimus).
Myös fyysinen tilanne vaikuttaa: Jos opittuja asioita testataan esimerkiksi seisten, niin myös asioiden koodaus kannattaa tehdä seisten (tutkimus).
Jopa ympäristöllä on rooli: Tunnetussa tutkimuksessa sukeltajat opiskelivat sanalistoja joko maalla tai veden alla. He muistivat sanoja enemmän siinä samassa ympäristössä, missä he sanoja myös opetteli. Eli jos sanat opiskeltiin veden alla, ne myös muistettiin paremmin veden alla kuin maan päällä!
Miten kontekstiriippuvaisuus-efekti sitten vaikuttaa opiskeluun? Nähdäkseni sitä voidaan käyttää kahdella eri strategialla:
- Opiskellessa kannattaa yrittää imitoida testitilannetta mahdollisimman tarkkaan, esim. harjoituskokeita tehdään aikapaineen alla, mahdollisesti jopa tulevassa testitilassa
- Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Toinen strategia on yrittää rikkoa kontekstiriippuvaisuuden vaikutusta opiskelemalla mahdollisimman erilaisissa ympäristöissä: kotona, koulussa ja ulkona ja erilaisissa mielialoissa. Tavoitteena olisi oppia asiat niin hyvin, että testikontekstilla ei ole enää paljoa väliä.
Luultavasti paras tekniikka olisi mahdollisuuksien mukaan yhdistellä näitä molempia: Osan opiskelusta yrittää imitoida koeolosuhteita mahdollisimman tarkasti, osan ajasta yrittää opiskella mahdollisimman erilaisissa tilanteissa.
Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat ilmaiseksi e-kirjan ”3 tärkeintä opiskelutekniikkaa, joita ei koulussa kerrota”!