Muistikortit ovat monelle opiskelijalle jo varsin tuttu opiskeluväline.
Perinteisesti ne ovat siis paperinpaloja, joissa yhdellä puolella on jokin avainsana ja toisella puolella sen määritelmä tai sama sana eri kielellä.
Muistikorteilla opiskellaan siten, että kortista katsotaan yksi puoli ja aktiivisesti yritetään muistaa sen toinen puoli. Lopuksi tarkastetaan ja lajitellaan kortit sen mukaan, osaako ne vai ei.
Muistikorttien tehokkuus perustuu siihen, että ne ovat aktiivinen tapa opiskella. Eli sen sijaan, että passiivisesti lukisi kirjaa uudestaan ja uudestaan, aktiivisesti testaamalla omaa osaamistaan harjoittelee asioiden muistamista.
Lue lisää: Aktiivinen oppiminen on paras opiskelustrategia
Kaikki kokeet mittaavat ainakin osaksi sitä asioiden muistamista, joten taito on äärimmäisen tärkeä.
Seuraavaksi käyn läpi neljä salaisuutta, joilla saa muistikorteista enemmän irti:
1. Käytä erilaisia muistikortteja monipuolisesti
Muistikortit soveltuvat ehkä parhaiten kielien opiskeluun, sillä se on helppoa ja yksinkertaista: Yksi sana toiselle puolelle, sama toisella kielellä toiselle.
Mutta kieltenopiskelijat eivät ole ainoita, jotka voivat käyttää tätä hyvin tehokasta tekniikkaa!
Myös reaaliaineita voi opiskella muistikorteilla, sillä muistikortteja on monenlaisia:
Määritelmäkortti
Esimerkiksi biologiassa, psykologiassa ja historiassa on usein uusia vaikeita sanoja (historian tapauksessa vuosilukuja ja henkilöitä), jotka pitää osata ulkoa. Kirjoittamalla kortin toiselle puolelle avainsanan ja sen toiselle puolelle sen määritelmän opettelet sujuvasti vaikeimmatkin termit.
Määritelmäkorteilla voidaan harjoitella molemmin päin, eli sekä selittämällä avainsanoja, että määrittämään avainsana selityksen mukaan.
Täyttämiskortti
Tällä tehtävätyypillä voit harjoitella konseptin hallintaa tavalla, joka ei pelkästään määritelmillä onnistu. Kirjoita toiselle puolelle tiivistelmänä lause tai lauseita, joista jätät yhden tai pari avainsanaa pois. Kortin toisella puolella on siis tyhjään aukkoon kuuluva termi.
Esimerkiksi: Epätäydellisen periytymisen tapoja on yhteisvallitseva periytyminen ja __. Kortin toisella puolella on oikea vastaus välimuotoinen periytyminen.
Täyttämiskortin haittapuolena on se, että sitä voi harjoitella mielekkäästi vain yhteen suuntaan. Lisäksi pitää olla selvää, mitä sanaa lauseeseen haetaan.
Kysymys-vastauskortti
Yksinkertaista: Kortin toisella puolella on kysymys, johon vastaus löytyy kortin toiselta puolelta. Kannattaa pitää kysymykset mahdollisimman yksinkertaisina, jotta on helppo arvioida, osaako kortin vai ei.
Esimerkiksi esseemäinen kysymys “kerro evoluutiosta” on aivan liian laaja yhteen muistikorttiin.
Parhaimmillaan muistikortit ovat yksinkertaisten nippelitietojen opettelussa, esimerkiksi “mikä on jälkeläisten alleelien lukusuhde, kun risteytetään kaksi heterotsygoottia? Geeni on mendelistisesti periytyvä”.
Tunnistuskortti
Esimerkiksi biologiassa on paljon rakenteita, jotka pitää vain osata tunnistaa ja nimetä: Solujen soluelimet, meioosin vaiheet ja aivojen osat muutaman esimerkin mainitakseni.
Tunnistamisessa voi muistikortit toimia korvaamattomana apuna.
Esimerkiksi soluelimien opettelussa kortin toisella puolella voi olla kuva tai piirros solusta, josta on ympyröity tietty solun osa. Kortin toisella puolella on sen osan nimi ja tehtävä.
Myös tällä korttityypillä voi harjoitella tosin vain yhteen suuntaan.
Kaikissa korttityyleissä on puolensa, ja niitä kaikkia kannattaa käyttää monipuolisesti opiskelussaan. Tämä monipuolisuus pitää myös opiskelun mielekkäänä, mikä on hyvin tärkeää erityisesti muistikorteilla opiskellessa: Jos kaikki kortit ovat samantyylisiä, saattaa muistikorteilla opiskelu muuttua nopeasti raskaaksi puurtamiseksi.
2. Käytä oikeanlaisia muistikortteja
Yksinkertaisuus
Yksinkertainen muistikortti on hyvä muistikortti.
Kuten aiemmin jo kerroin, yhteen korttiin ei kannata mahduttaa liikaa tietoa.
Mutta miksi ei?
Esimerkkinä kaupunkien abioottisten ympäristötekijöiden ominaispiirteet.
Saattaisi olla houkuttelevaa tehdä niistä kysymys-vastauskortti, jonka vastaukseen listaa kaikki viisi abioottista ympäristötekijää.
Tätä muistikorttia opiskellessa saattaa muistaa, että kaupungissa on lämpimämpää kuin muualla ja siellä sataa enemmän. Kortin käännettyä huomaa, että korttiin olikin listattu enemmän ympäristötekijöitä.
Tässä tilanteessa ihmisillä on taipumus vakuuttaa itsensä siitä, että “tiesin kyllä kaikki, en vain maininnut noita muita”. Tässä altistutaan pätevyysharhaan: Sekoitetaan se, mitä muistetaan sen kanssa, mitä vain tunnistetaan.
Mutta miten kyseisessä tilanteessa pitäisi sitten toimia?
Listan eri osasista ei voi mielekkäästi tehdä omia kortteja, sillä silloin itse kysymyksistä tulisi liian paljastavia (vai mitä mieltä olet seuraavasta kysymyksestä: “Eroaako kaupungin valoisuus muusta ympäristöstä ja jos kyllä, niin miten?”)
Itse ehdottaisin sitä, että muistikorttien vastaukset sanotaan aina ääneen.
Näin sinulle selviää, että muistitko oikeasti kaikkia asioita vaiko et.
Voit käyttää omaa harkintaasi tapauksissa, joissa osasit osan vain osan kortista: haluatko osata tämän kortin täysin ulkoa, vai riittääkö "suurin piirtein" osaaminen?
Pätevyysharha vaanii tälläkin tekniikalla, mutta ottamalla sen huomioon päätöksen teossasi parannat metakognitiota: kykyä tunnistaa oma osaamisesi ja päättää, kuinka hyvin asiat haluat hallita.
Kuvat
Toisaalta korttien muistamisen tehokkuutta voi parantaa lisäämällä kortteihin kuvia. Tutkimukset (Defeyter ym. 2009) ovat osoittaneet, että mitä visuaalisemmin asia esitetään, sitä paremmin se myös muistetaan.
Onhan se loogista: Suurimman osan ihmislajin historiasta ihmisen ei ole tarvinnut ymmärtää abstrakteja käsitteitä tai teorioita. Sen sijaan syötäväksi kelpaavan sienen tunnistaminen on saattanut olla olemassaolon ehto.
Omaa oppimista voi siis nopeuttaa lisäämällä kortteihin kuvia. Kuvien ei tarvitse välttämättä olla edes sen avainsanan mukaisia (miltä näyttää esimerkiksi välimuotoinen periytyminen?). Näissä tapauksissa yritä muodostaa jokin oma kytkös aiheeseen liittyen (esimerkiksi jos välimuotoisessa periytymisessä tulee mieleen vaaleanpunainen kukka, se sopii hyvin kortin kuvaksi).
Lue myös: Opiskele paremmin piirtämällä – Kaksoiskoodaus opiskelutekniikkana
3. Kertaa muistikortteja oikealla tavalla
Oli muistikortit sitten kuinka hyviä, sillä ei ole väliä, jos niitä ei käytä tehokkaasti.
Tehokkaalla käyttämisellä tarkoitan sitä, että käy enemmän läpi sellaisia muistikortteja, jotka tuntuvat vaikeilta ja vähemmän helppoja muistikortteja.
Tämä on mahdollista käyttäen Leitner-järjestelmää.
Leitner-järjestelmä
Leitner-järjestelmässä käytetään eriyttämisen apuna eri “koteloita” muistikorteille sen mukaan, kuinka hyvin ne osataan. Järjestelmä on hyvin yksinkertainen:
- Alussa kaikki kortit ovat kotelossa yksi. Muistikortit, jotka osataan siirtyy koteloon kaksi. Kortit, joita ei osattu, jää koteloon yksi.
- Seuraavalla opiskelukerralla aloitetaan kotelon yksi muistikorteista ja tehdään samoin kuin aiemmin.
- Nyt kannattaa kerrata läpi kotelo kahden kortit: Ne, jotka osataan siirtyvät koteloon kolme ja ne, joita ei osata, palaa takaisin koteloon yksi.
Tavoitteena on siis saada kaikki kortit lopulta koteloon kolme. Koteloiden määrän ja opiskelukertojen aikavälin voi itse päättää. Ajatuksena kuitenkin on, että eniten kerrataan kotelo yhden muistikortteja.
Kyseessä on siis tapa sisällyttää aikavälikertauksen oppeja muistikorteilla opiskeluun.
Lue lisää: Aikavälikertaus: kertaa kuin pro
4. Käytä digitaalisia muistikortteja
Muistikortteja voi tehdä ja käydä läpi myös digitaalisesti. Itse asiassa, omasta mielestäni netissä olevat muistikortit ovat parempia paperisiin nähden. Niillä on nimittäin muutama merkittävä hyöty:
- Sen sijaan, että muistikortteja käännellään, voi netin muistikorttisovelluksilla harjoitella kirjoittamalla vastauksen. Tämä varmistaa sen, ettei pätevyysharha pilaa harjoittelua.
- Opiskelijan ei tarvitse itse huolehtia muistikorttien kertauksesta, vaan sovelluksen algoritmi tekee sen opiskelijan puolesta. Algoritmi myös oppii mitä enemmän sovelluksella harjoittelee, joten se pystyy mukauttamaan kertausväliajat optimaaliseksi juuri tietylle opiskelijalle.
- Myös digitaalisiin muistikortteihin voi liittää kuvia, joten sekään ei ole ongelma.
Tässä esittelen mielestäni kaksi parasta digitaalista muistikorttisovellusta, Quizlet:in sekä Suomessa vähemmän tunnetun Anki:n.
Quizlet
Quizlet on ilmainen muistikorttisovellus, johon voit tehdä omia korttipakkoja tai sitten voit hakea muiden tekemiä pakkoja. Toisten jo aiemmin kokoamien pakkojen hyödyntäminen on erityisen kätevää, sillä muistikorttien tekeminen itse on usein varsin puuduttavaa, eikä se tekeminen sinänsä ole kovin hyvä keino oppia.
Quizlet:issä on myös muita etuja:
- Pelillistäminen: Quizlet:issä on tarjolla useita pelivaihtoehtoja, joilla opiskelusta voi tehdä miellyttävämpää samalla pitäen sen tehokkaana. Myös tutkimuksissa on havaittu pelillistämisen olevan tehokas apu oppimisessa (Dicheva ym. 2015)
- Quizletissä on mahdollista tehdä interaktiivisia diagrammeja. Esimerkiksi biologian kaltaisessa aineessa, jossa tunnistustehtäviä on käytännössä joka kokeessa, tällainen tunnistamisen ja nimeämisen harjoittelu on elintärkeä apu. Voit katsoa esimerkin tekemästäni kasvisolun soluelimet- korttipakasta.
Anki
Anki eroaa Quizletistä sen verran, että kyseessä on tietokoneelle ladattava sovellus. Sen lisäksi Ankissa on aivan omanlaisensa muistikorttisysteemi:
- Ankissa voit jokaisen muistikortin paljastuksen jälkeen arvioida, kuinka helppo kyseinen kortti oli. Jos se oli vaikea, se tulee pian uudestaan. Jos taas helppo, se tulee vastaan vasta parin päivän päästä.
- Ankissa kuvien liittäminen muistikortteihin on tehty hyvin helpoksi.
Ankissa ylipäätään parasta on sen muovautuvuus. Käytän itse lääkiksessä opiskellessani Ankia ja voin suositella sitä kaikille. Tarkemmat ohjeet Ankin käytöstä olen kirjoittanut tänne:
Anki tutoriaali: Nosta arvosanasi uudelle tasolle muistikorttiohjeman avulla
Lähteet:
Defeyter, Margaret & Russo, Riccardo & Graham, Pamela. (2009). The picture superiority effect in recognition memory: A developmental study using the response signal procedure. Cognitive Development - COGNITIVE DEVELOP. 24. 265-273. 10.1016/j.cogdev.2009.05.002. DOI:10.1016/j.cogdev.2009.05.002
Dicheva, Darina & Dichev, Christo & Agre, Gennady & Angelova, Galia. (2015). Gamification in Education: A Systematic Mapping Study. Educational Technology & Society. 18. 75-88. [viitattu 5.8.2021, saatavilla https://www.researchgate.net/publication/270273830_Gamification_in_Education_A_Systematic_Mapping_Study]
Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat ilmaiseksi e-kirjan ”3 tärkeintä opiskelutekniikkaa, joita ei koulussa kerrota”!