Superopas: näin valmistaudut pääsykokeeseen tai kirjoituksiin

näin valmistaudut pääsykokeeseen tai kirjoituksiin

Tähän artikkeliin olen koonnut parhaimmat oppini valtavan laajasta ja tärkeästä alueesta: Kuinka valmistautua suuriin ja itselleen tärkeisiin kokeisiin, eli ylioppilaskirjoituksiin ja pääsykokeeseen. Asiaa on paljon, joten myös artikkeli on pitkä: Sitä voisikin nimittää ehkä pikemminkin lyhyeksi kirjaksi :D. Oppaan vasemmalla puolella on oppaan sisällysluettelo, jonka avulla voit suunnistaa oppaan sisällä ja perehtyä juuri sinua kiinnostaviin aiheisiin.

Miksi minua pitäisi kuunnella?

Lähden liikkeelle aluksi hyvästä kysymyksestä: Miksi minun neuvojani kannattaisi kuunnella? Kaikki opiskelijathan osaavat opiskella, sillä sitähän he tekevät päivät pitkät.

Kerron aluksi hieman itsestäni. Teen tällä hetkellä Turun yliopistossa kaksoistutkintoa: opiskelen sekä lääkiksessä että psykologialla. Pääsykokeeseen ja kirjoituksiin valmistautuminen on minulle tuttua. Olen osallistunut yliopiston pääsykokeeseen neljä kertaa, joista minut on hyväksytty sisälle kolmella kerralla. Lääkiksen ja psykologian lisäksi minut olisi hyväksytty opiskelemaan myös biologiaa, mutta sillä hakukerralla biologia oli varasuunnitelma lääkiksen ollessa ensisijainen hakutoiveeni. En myöskään ole kertaakaan osallistunut valmennuskurssille, vaan olen valmistautunut jokaiseen pääsykokeeseen aivan itsekseni.

Lue lisää:

Olen kiinnostunut ja opiskellut opiskelutaitojen kehittämistä jo muutaman vuoden ajan, ja sinä aikana olen nähnyt omassa oppimistuloksissani huiman muutoksen. Itse asiassa ainoa hakukertani, jolloin en päässyt sisälle, oli silloin, kun en vielä ollut tutustunut opiskelutaitojen kehittämiseen.

Lue myös: Miksi opiskelutaidot ovat tärkeitä?

Olen siis oppinut paljon, ja haluan jakaa tietoani eteenpäin teille. Tässä oppaassa kerron, millä tekniikoilla menestyt pääsykokeessa tai yo-kokeessa erinomaisesti, aiheesta riippumatta.

Osa 1: Kokeeseen tutustuminen

Pääsykokeeseen tai muuhun isoon kokeeseen valmistautuminen voidaan jakaa muutamaan eri vaiheeseen. Ensimmäinen niistä on itse kokeeseen tutustuminen, jos et ole sitä aiemmin tehnyt. Selvitä ainakin kokeen koealue ja kokeen erityispiirteet (esim. saako matemaatiikkaa vaativassa kokeessa käyttää laskinta ja jos saa, niin minkälaista, onko koe monivaiheinen, onko siinä suullista osuutta, onko siinä ennakkomateriaaleja yms.). 

Myös käytännön puoli on selvitettävä: Täytyykö pääsykokeeseen tai kirjoituksiin ilmoittautua etukäteen, pitääkö koetta varten hankkia opiskelumateriaaleja (uusien ostamisen lisäksi monesti on mahdollista ostaa käytettyjä tai lainata kirjastosta tai kaverilta), tehdäänkö koe tietokoneella jne.

Tässä kohtaa on hyvä idea myös tutustua jo kokeen rakenteeseen ja jos aiempia kokeita on saatavilla, niin myös niihin. Myös netin keskustelupalstoista saattaa olla apua, kun yrität ottaa selvää minkälaisia kysymyksiä kokeessa on ja mitä asioita kysytään kokeessa usein. Mitä paremmin olet pääsykokeeseen tai yo-kokeeseen tutustunut, sitä paremmin osaat siihen myös valmistautua. 

Tunne siis vihollisesi.

Osa 2: Lukusuunnitelman tekeminen

Seuraavaksi vuorossa on lukusuunnitelman tekeminen. Tiedän, että monet karsastavat lukusuunnitelman tekoa, eikä ole tottunut sellaisia tekemään. Yksittäisten kurssien kokeisiin ei välttämättä tarvitsekaan tehdä virallista lukusuunnitelmaa. Pääsykokeeseen ja yo-kirjoituksiin se kuitenkin kannattaa, sillä koealue on niin laaja, että lukusuunnitelmasta on todella hyötyä. Se auttaa sinua muodostamaan kokonaiskuvan. Se myös kertoo, kuinka paljon sinun pitäisi joka päivä edetä opiskeluissasi, jotta olisit koepäivään mennessä valmistautunut riittävästi.

Lukusuunnitelman tekeminen on oma taiteenlajinsa. Sen tekemisestä voi tehdä niin helppoa tai monimutkaista kuin haluaa. Myös aikataulun tiukkuus vaikuttaa lukusuunnitelman yksityiskohtaisuuteen; Jos kokeeseen on vielä puoli vuotta aikaa, omia opiskelujaan ei välttämättä kannata suunnitella päivän tarkkuudella. Tärkeintä on kuitenkin tehdä lukusuunnitelmasta sellainen, että pystyt siinä pitäytymään ja tarvittaessa muokkaamaan, sillä elämässä voi aina tulla yllätyksiä. Lukusuunnitelmaa ei välttämättä tarvitse kirjoittaa paperille ylös tai merkitä kalenteriin, mutta ainakin jonkinlainen suunnitelma on hyvä kehitellä opiskelujen alussa.

Seuraavaksi esittelen muutamia ideoita lukusuunnitelman toteuttamiseksi. Lopuksi esittelen vielä yksinkertaisen tavan, jolla voit valmistautua pääsykokeeseen tai kirjoituksiin ilman tarkkaan lukusuunnitelmaa.

Lue lisää: Lukusuunnitelma kokeeseen: perusteet ja case study

Peruslukusuunnitelma

Yksinkertaisimmillaan lukusuunnitelma voi olla seuraavanlainen: Laske, kuinka monta päivää kokeeseen on, ja kuinka monta aihetta tai kurssia sinun tulee koetta varten opiskella. Jakamalla päivien määrän kurssien määrällä saat selville, kuinka monta päivää sinulla on keskimäärin aikaa opiskella yksi kurssi läpi.

Tämä on hyvä lähtökohta suunnittelulle, mutta en itse suosittele sen toteuttamista tällaisenaan. Alla esittelen muutaman ajatuksen, jotka kannattaa ottaa suunnittelussa huomioon.

Kertaamisen suunnitelu

Lukusuunnitelmassa kannattaa varata aikaa myös kertaamiselle. Tutkimuksissa on todettu, että opiskelijat kertaavat kokeeseen valmistautuessaan liian vähän jo aiemmin opiskeltuja asioita. Puhun vielä myöhemmin aikavälikertauksesta lisää, mutta tässä riittää maininta siitä, että tehokkaassa opiskelussa jo aiemmin opittuja asioita kannattaa kerrata pitenevin aikaintervallein.

Esimerkiksi jos opiskelet jonkin uuden asian ensimmäistä kertaa tänään, se kannattaa kerrata kevyesti jo huomenna. Sen jälkeen muistijälki on jo hieman vahvistunut, ja seuraava kertaaminen kannattaa tehdä vasta kolme päivää viime opiskelun jälkeen. Sitten aikaa voi pidentää viikkoon, kolmeen viikkoon, puoleentoista kuukauteen… uskon, että ymmärsit periaatteen.

Kertaamisen tarpeeseen vaikuttaa asian vaikeus ja nykyinen osaamistasosi. Jos opiskelet jo kertaalleen opiskeltuja lukion kursseja yo-kirjoituksia varten, voi yllä ehdotettu kertausaikataulu olla turhan tiivis. Silloin parempi idea voisi olla kerrata asiat ensi kerran viikon päästä, ja vielä kerran kuukauden päästä. Kuten sanottua, kertaamisen tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin oma tietotaitosi, joten mitään absoluuttista totuutta ei ole olemassa.

Oma ehdotukseni ja tapa, jolla olen itse aiemmin valmistautunut moneen pääsykokeeseen, on seuraavanlainen: opiskelun alussa kertaan aina nopeasti edellisenä päivänä oppimani asiat. Sen lisäksi omistan yhden päivän viikossa pelkästään aiempien asioiden kertaamiselle. Opiskelut on aikataulutettu niin, että koetta edeltävän viikon ehdin omistaa kokonaan kertaamiselle.

Suunnitelman joustovara

Suunnitelmaan kannattaa aina varata myös jonkin verran joustovaraa, sillä kuten sanottua, life happens, ja elämän ennustamattomuuteen kannattaa varautua. Myöskin oma jaksaminen saattaa vaihdella eri päivien välillä ilman mitään erityisempää syytä. Näiden syiden vuoksi olen yleensä välttänyt sellaisten suunnitelmien tekemistä, joissa suunnittelen joka päivän etukäteen. Sen sijaan suunnittelen erilaisia rajapyykkejä, esim. tämän viikon aikana kertaan tämän kurssin läpi. Rajapyykit on asetettu realistisesti ja joustovaralla. Joka päivän alussa määrittelen aina erikseen sille päivälle tavoitteet, jotka haluan tehdä.

Lue myös: Ajanhallinta pähkinänkuoressa: Hallitse aikaasi tilanteessa kuin tilanteessa

Tämä on kuitenkin vain oma tapani suunnitella. Kannattaa tehdä juuri sillä tavalla, mikä sinulle itsellesi tuntuu mielekkäimmältä.

Eri aiheiden painotus

Ideana on, että kaikkia kursseja ja asioita ei kannata opiskella yhtä paljoa, sillä niiden kertaukseen vaadittava aika vaihtelee.

Jos esimerkiksi kertaat biologian yo-kirjoituksiin ja olet opiskellut biologian viimeisen kurssin viime jaksolla, sen kurssin asiat ovat luultavasti paljon paremmin muistissa kuin ensimmäisen kurssin. Näin ollen kannattaa varata enemmän aikaa ensimmäisen kurssin kertaamiselle, kuin viimeisen. Toisaalta voi olla, että sait ensimmäisestä kurssista arvosanaksi 10, kun toisesta kurssista tuli 6. Tässä tapauksessa kannattaa keskittyä erityisesti toisen kurssin opiskeluun, sillä sen asiat on sinulla selkeästi vielä hakusessa.

Oman osaamisen lisäksi kertausajassa voi ottaa huomioon myös eri aiheiden tärkeyden. Esimerkiksi lukion biologian ensimmäisellä kurssilla luonnonvalinta on paljon tärkeämpi ja useammin kokeissa kysytty aihe kuin ihmisen evoluutio. Toisena esimerkkinä voisin mainita, että lääkiksen pääsykokeeseen valmistautuessa lukion biologian kurssi 4 (ihmisen biologia) on luonnollisesti huomattavasti tärkeämpi osata kuin biologian kurssi 2 (ekologia ja ympäristö), mikä kannattaa ottaa huomioon lukusuunnitelmaa tehtäessä. Tällaista eri aiheiden painotusta voi selvittää tutustumalla moneen vanhaan pääsykokeeseen.

Vapaapäivät

Viimeisenä mutta erittäin tärkeänä seikkana lukusuunnitelman tekoon on vapaapäivät. Yo-kokeisiin ja pääsykokeeseen valmistautuminen on maraton, ei pikamatka. Sen vuoksi omasta jaksamisestaan on erittäin tärkeää pitää huolta opiskelun aikana, ja vapaapäiviä kannattaa ehdottomasti ottaa mukaan. Itselläni on toiminut hyvin yksi vapaapäivä viikossa, mutta itse saatat tarvita enemmän tai vähemmän vapaata. Tärkeintä on, että antaa itsensä ja aivojensa aina välillä levätä.

Kokeeseen valmistautuminen ilman lukusuunnitelmaa

Tärkeäänkin kokeeseen on mahdollista valmistautua myös täysin ilman lukusuunnitelmaa. Tällöin ei missään nimessä kannata aloittaa opiskelua koealueen alusta, sillä ilman suunnitelmaa et tiedä, ehditkö käydä koko koealuetta läpi ennen koetta.

Sen sijaan suosittelen seuraavaa: Joka päivä aloita kertaaminen sillä, että tutustut koealueeseen ja määrität sen aiheen, mikä on kaikkein huonoiten tällä hetkellä muistissa, ja opiskelet sen. Jos etenee joka päivä tällä tekniikalla, niin (oletettavasti) edistyminen on kaikkein tehokkainta ja aika tulee hyvin käytettyä hyvin. Kuten jo aiemmin sanoin, suosittelen kuitenkin lämpimästi edes hyvin karkean lukusuunnitelman tekoa tällaisiin isoihin ja tärkeisiin kokeisiin valmistautuessa.

Lue lisää: Kuinka opiskella kokeeseen ilman lukusuunnitelmaa?

Osa 3: Tehokkaan opiskelun tuntomerkit

Lukusuunnitelman jälkeen on luonnollista puhua itse opiskelusta. Kuitenkin ennen erilaisten opiskelutapojen läpikäymistä, esittelen tehokkaan opiskelun ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet ei sovellu pelkästään johonkin tiettyyn opiskelutapaan, vaan niitä voi soveltaa laajasti omiin opiskelutottumuksiinsa sopivaksi.

Nämä tuntomerkit eivät ole omia keksintöjäni, vaan yli 100 vuoden oppimisen psykologian tutkimuksen tulosta.

Aktiivinen oppiminen

Yksi tehokkaan oppimisen tärkeimmistä kriteereistä on, että se on mahdollisimman aktiivista. Aktiivisella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että opiskelija vahvistaa muistijälkeään muistelemalla opittavia asioita. Termin idean voi paremmin ymmärtää vertaamalla sitä sen vastakohtaan eli passiiviseen oppimiseen.

Passiivinen oppiminen on tiedon omaksumista ilman, että sitä yritetään työstää tai käyttää itse. Esimerkkejä passiivisesta oppimisesta on kirjan lukeminen tai videon katselu. Siinä kuvitellaan aivojen toimivan kuin sieni, joka automaattisesti imee tietoa, jota sille syötetään.

Vaikka tällainen opiskelu on hyvin yleistä opiskelijoiden keskuudessa, lukuisien tutkimuksien mukaan se tuottaa huonoja tuloksia.

Mistä se johtuu?

Yksi neuropsykologiassa tunnetuista aivojen toimintaperiaatteista on “use it or lose it”. Tämä tarkoittaa sitä, että neuronien muodostamat yhteydet (joihin oppiminen ja muistaminen loppujen lopuksi perustuu) vahvistuvat ja heikentyvät sen mukaan, kuinka paljon niitä käytetään. Jos siis esimerkiksi luet jonkin uuden termin määritelmän, niin se jättää hyvin heikon ja nopeasti katoavan muistijäljen. Jos sen sijaan hetken päästä palautat termin ja sen määritelmän mieleen, niin muistijälki vahvistuu. Avain on se, että muistamisen eteen on tehtävä töitä: Jos kertaat termin lukemalla sen uudestaan, muistijälki ei vahvistu niin paljoa kuin silloin, kun palautat sen mieleesi lukematta.

Tehokkaan oppimisen tuntomerkki on siis, että se on mahdollisimman aktiivista. Oppimisesta voi olla aktiivista monella tavalla, mutta esim. muistikorttien läpikäyminen ja tehtävien tekeminen ovat hyviä esimerkkejä aktiivisesta oppimisesta.

Aivan kaikki oppiminen ei välttämättä voi olla aktiivista, sillä aktiivisen itsensä testaamisen edellytys on, että sinulla on edes teoriassa mahdollista muistaa testattavat asiat. Siksi opiskelun aluksi on monesti tarpeen kerrata asioita hieman passiivisella tavalla, esimerkiksi kirjaa lukemalla.

Lue lisää:

Aikavälikertaus

Aikavälikertaus on toinen psykologian tutkimuksessa kaikkein eniten näyttöä saanut tehokkaan opiskelun kriteeri. Sitä sivuttiin jo lukusuunnitelman suunnittelu-osassa, mutta siinä ajatuksena on käytännössä kertaamisen tärkeys ja ajoittaminen.

Muistijälki opitusta asiasta alkaa heikkenemään heti opiskelun jälkeen, joten sitä on syytä kerrata uudestaan myöhemmin. Mitä useamman kerran sitä on kerrannut, sitä vahvempi muistijälki on ja sitä kauemmin se kestää haalistumatta. Näin ollen kertaaminen kannattaa suorittaa pitenevin aikaintervallein. Eli jos asia on täysin uusi, kannattaa se kerrata (aktiivisella tavalla!) uudestaan jo heti seuraavana päivänä. Sitten esim. kolmen päivän päästä, viikon päästä, kuukauden päästä jne.

Lue lisää: Aikavälikertaus – Kertaa kuin pro

Lomitettu opiskelu

Seuraava tehokkaan opiskelun tuntomerkki liittyy siihen, missä järjestyksessä tehtäviä tehdään. Yleensä harjoitustehtävät on jaettu sen mukaan, millä tavalla ne pitäisi ratkaista.

Otetaan esimerkki: Opiskelijat opettelevat, miten erilaisten kolmiulotteisten kappaleiden (lieriö, neliö jne.) tilavuus lasketaan. Opiskelijat harjoittelevat joko niin, että he käyvät läpi eri kappaleiden tilavuuden laskemisen ja harjoittelevat sitä yksi kerrallaan (blocked), tai sitten he tekevät tehtäviä sekoitetusti (interleaved) niin, että opiskelijoiden täytyy ensin määrittää, mitä kaavaa tulisi käyttää. Jos osaamista testataan viikon päästä harjoittelusta, kumman ryhmän luulet osaavan paremmin?

Kyse on oikeasti toteutetusta tutkimuksesta, jonka tulokset olivat seuraavanlaiset:

Lähde

Tuloksista näkee, että harjoittelussa yksi kappale kerrallaan-ryhmä onnistui paljon paremmin, mutta viikon jälkeen pidetyssä kokeessa heidän osaamisensa taso oli romahtanut. Syy sille on se, että sekoitetusti opiskelleet harjoittelivat paremmin koetta varten: kokeessa tärkeä taito on päätellä, mitä kaavaa tulisi soveltaa.

Sekoitetun harjoittelun periaatetta pystyy soveltamaan luonnollisimmin matemaattisiin aineisiin, joissa tehtävät vaatista loogista päättelyä. Jos siis opiskelet tällaista oppiainetta, koita tehdä tehtäviä sellaisessa järjestyksessä, että joudut aina tehtävän aluksi päättelemään, miten tehtävän voi ratkaista.

Lue lisää: Tehosta oppimista sekoittamalla opiskelua – lomitettu harjoittelu

Työstäminen

Työstäminen (englanniksi elaboration) tekniikkana kehottaa pohtimaan opittavia asioita syvemmin pelkästään ulkoa pänttäämisen sijaan. Tutkimuksissa sen on havaittu vahvistavan muistijälkeä ja ymmärrystä. Jotta siitä olisi hyötyä, niin opiskelijan täytyy entuudestaan tuntea aihe kuitenkin hyvin. Näin ollen se ei välttämättä sovellu uusien asioiden opetteluun, vaan pikemmin aiemmin opitun kertaamiseen.

Työstäminen voi yksinkertaisesti olla kysymysten esittämistä. Otetaan esimerkiksi käsite mitoosi. Voisit työstää termiä vastaamalla mm. seuraaviin kysymyksiin:

  • Selitä omin sanoin, mitä mitoosi tarkoittaa. Mitä sen eri vaiheissa tapahtuu ja mikä on lopputulos?
  • Miksi mitoosia tapahtuu ylipäätään? Mitä tapahtuisi, jos solut eivät kykenisi mitoosiin?
  • Vertaile mitoosia ja meioosia: Missä niitä tapahtuu, miten ne tapahtuvat ja mitkä ovat lopputuotteet?
  • Mieti, miten mitoosiin liittyy esimerkiksi soluelimet, solusykli ja DNA:n kahdentuminen.

Tavoitteena on siis asian syvällinen ymmärtäminen pelkät määritelmän ulkoa opettelun sijaan.

Yksi tapa soveltaa tätä periaatetta opiskelussa on uutta asiaa opiskellessa keksiä aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja kirjoittaa niitä ylös. Seuraavana päivänä aiheen voi helposti kerrata muistelemalla vastauksia näihin kysymyksiin.

Lue lisää: Opiskeltavan asian työstäminen parantaa ymmärtämistä

Kaksoiskoodaus

Kaksoiskoodaus perustuu havaintoon siitä, että ihminen muistaa asian paremmin, jos hän on perehtynyt asiaan monen eri informaatiokanavan kautta kuin vain yhden aistin avulla. Käytettävät informaatiokanavat ovat usein sanallisesti tekstiä lukemalla ja visuaalisesti kuvia katsomalla. Informaatiota voidaan esittää visuaalisesti monella eri tavalla, esim. piirroksien tai diagrammien avulla. Käytännössä tämä opiskeluperiaatteen viesti on, että pelkän tekstin lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi kannattaa opiskeluun lisätä myös kuvia vaikka itse piirtämällä. Kaksoiskoodaukseen perustuva muistiinpanotyyli ajatuskartta käsitellään tarkemmin muistiinpanojen kohdalla.

Tässä kannattaa muistaa, ettei piirtämiseen kannata kuitenkaan kuluttaa liikaa opiskeluaikaa: ihminen oppii visuaalisesti miellyttävistä ja nopeammin tehdyistä muistiinpanoista yhtä hyvin :D. Voi olla myös hyvä idea soveltaa aktiivista oppimista kaksoiskoodaukseen mukaan ja yrittää piirtää havainnekuvat ulkomuistista (ei siis suoraan kirjasta kopioiden).

Tämä periaate ei kuitenkaan ole pakollinen tehokkaan oppimisen kriteeri. Jos et ole piirtämisen ystävä, ei sinun kannata välittää kaksoiskoodauksesta.

Lue lisää: Opiskele paremmin piirtämällä – Kaksoiskoodaus opiskelutekniikkana

Muistisäännöt

Muistisääntöjen merkitystä opiskelussa ei kannata unohtaa varsinkin, jos kokeeseen täytyy opetella paljon asioita ulkoa (vrt. enemmän loogista päättelykykyä vaativat matemaattiset aineet tai äidinkieli). Muistisäännöt muodostavat oman maailmansa, enkä aio niitä kovinkaan laajasti esitellä tässä yhteydessä. Haluaisin kuitenkin kiinnittää huomion yhteen erityisen tehokkaaksi havaittuun, mutta huonosti tunnettuun muistitekniikkaan, nimittäin muistipalatsiin.

Muistipalatsitekniikka sopii erityisen hyvin listojen ulkoa oppimiselle. Siinä luodaan jokaisesta listan kohdasta jokin mielikuva, ja nämä mielikuvat kuvitellaan jonkin itselleen tutun reitin varrelle. Myöhemmin lista on helppo muistella uudestaan kuvittelemalla se reitti ja sen varrella olevat mielikuvat.

Miksi tämä muistitekniikka on niin tehokas?

Monet eri muistitekniikat perustuvat erilaisten mielikuvien muodostamiseen. Se parantaa muistia varsinkin, jos kehitellyt muistikuvat ovat outoja, hauskoja tai eroottisia, sillä nämä tavallisuudesta poikkeavat ja tunteita herättävät ajatukset jäävät hyvin mieleen. Muistipalatsin etu muihin tekniikoihin on se, että mielikuvat sijoitetaan jollekkin tutulle reitille, esimerkiksi reitti kodista ruokakauppaan. Ihmisellä on evoluution vuoksi paikkamuisti erittäin hyvä muihin muistityyppeihin verrattuna (paikkamuisti on aina ollut hyvin tärkeää: jos metsästäjä-keräilijä lähtee kotoa hakemaan ruokaa, niin hänen olisi parasta osata myös takaisin kotiin!) Muistipalatsissa hyödynnetään tätä erinomaista paikkamuistia.

Muistipalatsi saattaa kuulostaa vaikealta ja oudoltakin tavalta muistaa asioita, mutta kannusta rohkeasti kokeilemaan. Saatat nimittäin yllättyä sen voimasta.

Lue lisää:

Osa 4: Opiskelutavat toimiviksi

Tässä osassa on aika siirtyä teoriasta käytäntöön, eli siihen, miten yllä lueteltuja tehokkaan opiskelun periaatteita voi soveltaa omaan opiskeluun. Jokaisella opiskelijalla on omat mieltymyksensä opiskella ja se on ihan ok. Jotta opiskelu olisi tehokasta, ei välttämättä tarvitse tehdä muistiinpanoja tai muistikortteja. Olennaista on kuitenkin soveltaa yllä lueteltuja periaatteita omiin opiskelutapoihin. Tässä osassa esittelen muutamia ehdotuksia siitä.

Tehtävien tekeminen

Ehkä paras yksittäinen tapa valmistautua pääsykokeeseen tai kirjoituksiin on tehdä vanhoja koetehtäviä. Näiden tehtävien tekeminen on aktiivista opiskelua (kunhan ei etsi vastauksia kirjoista, vaan yrittää tehdä tehtävät itse ilman apua), mikä on itsessään hyvä tapa oppia. Tämä lisäksi opit samalla myös siitä, minkälaisia kysymyksiä kokeessa yleensä on (monivalintoja, lyhyitä vastauksia vai esseitä tms.). Tehtävien tarkistuksessa tutustut myös samalla kokeen arviointikriteereihin.

Jos aikaisempia kokeita on saatavilla, kannattaa niitä tehdä runsaasti. Joskus opiskelijat jättävät vanhojen kokeiden tekemisen valmistautumisen loppuun aivan kuin varmistaakseen, että kertaus on sujunut hyvin. Tämä on erinomaisten oppimismateriaalien vakavaa alikäyttöä! Ei ole mitään syytä, miksei harjoitutehtäviä ja harjoituskokeita voisi tehdä koko kertaamisen ajan. On motivoivaa seurata omaa kehitystään kertauksen edetessä.

Jos huomaat tehtävän menneen väärin, on tärkeää antaa itselleen mahdollisuus kokeilla sitä samaa tehtävää uudestaan myöhemmin. Tällä tavalla saat vaikean asian kerrattua ja samalla itsetuntosi kasvaa, kun huomaat kehittyväsi.

Vanhoja yo-kokeita tehdessä kannattaa pitää kirjaa tehtävien osaamisesta jossain taulukko-ohjelmassa, kuten Excelissä. Itse niitä opiskellessani olen merkinnyt yo-kokeiden tehtävät allekkain, ja maalannut jokaisen tehtävän solun sen mukaan, kuinka hyvin olen sen osannut; vihreä tarkoittaa hyvin, punainen täysin väärin ja keltainen jotain siltä väliltä. Tällä tavalla on ollut helppo seurata ja myös päivittää taulukkoa sitä mukaa, kun olen tehtäviä yrittänyt uudestaan. Alussa taulukko on varsin keltainen ja punainen, mutta pikku hiljaa se muuttuu vihreäksi. Tässä esimerkki lääkiksen pääsykokeeseen valmistautumisajoiltani, jolloin opiskelin biologian yo-kokeita:

Jos vanhoja kokeita ei ole saatavilla, tilanne on eri. Oppikirjojen tehtävien tekemisestä on apua, mutta vain, jos myös vastaukset tehtäviin on saatavilla. Ilman oikeita vastauksia vaarana on, että opettelet jonkin asian väärin ilman, että saat korjattua omaa väärinkäsitystäsi.

Yksi tapa opiskella tehtävien avulla on tehdä niitä itse. Silloin voi soveltaa aktiivisen oppimisen lisäksi aikavälikertausta ja työstämistä ja tehdä niin, kuin jo aiemmin ehdotin: Kun opiskelet uutta asiaa, luo itsellesi lista kysymyksistä, jotka testaavat omaa ymmärrystäsi asioista (työstäminen). Yritä sitten vastata näihin kysymyksiin ilman apua (aktiivinen oppiminen) seuraavana päivänä (aikavälikertaus).

Muistikortit

Muistikortit ovat oma suosikkitapani opiskella. Muistikortit voivat olla fyysisiä paperilappuja, tai elektronisia. Niissä toisella puolella on määriteltävä termi tai vaikka kysymys, ja toisella puolella on sanan määritelmä tai vastaus kysymykseen. Muistikortit ovat omasta mielestä helppo ja yksinkertainen tapa tehdä opiskelusta aktiivista. Jos muistikortit tekee elektroninsesti esim. Quizletissä tai Ankissa, niin sovellusten algoritmit huolehtivat kertaamisen jaksottamisesta, joten aikavälikertauksesta ei tarvitse huolehtia itse. Muistikorttisovellukset esittävät kortit sekalaisessa järjestyksessä, joten tässä tavassa sovelletaan myös lomitetun opiskelun periaatetta.

Muistikorttien merkittävä ongelma on, että ne pitää monesti tehdä itse, ja siihen saattaa mennä kauan. Oma ratkaisuni on tehdä muistikortit joko luentodioista tai omista muistiinpanoista ottamieni screenshottien avulla. Muistiinpanoja teen itse vain silloin, jos dioja ei ole saatavilla.

Lue lisää:

Kirjan lukeminen

Kirjan lukeminen kuuluu kertaamiseen kokeesta riippumatta. Jotta osattavia asioita voisi itseltään testata aktiivisesti, pitää niihin ensin tutustua. Tässä kirjan lukeminen on hyvä, vaikkakin hidas tapa. Ideaalitilanteessa käytettävissäsi olisi valmiit muistiinpanot ja tiivistelmät opittavista asioista. Jos näin ei ole, niin kirjan lukeminen on toiseksi paras vaihtoehto.

Kirjan lukemistapaan kannattaa kiinnittää huomiota. Jos kirjassa on kappaleiden lopussa tiivitelmät, kannattaa kappaleen lukeminen aloittaa sieltä. Näin saat jo alussa muodostettua itsellesi luvun punaisen langan ja tekstin seuraaminen on nopeampaa. Myös tummennetut sanat, luettelot, kuvat ja taulukot kannattaa käydä tarkasti läpi.

Olet saattanut kuulla pikalukemisesta, jossa lukunopeutta kasvatetaan moninkertaiseksi erilaisten niksien avulla. En kuitenkaan suosittele tätä, sillä tutkimuksien mukaan lukemisen keinotekoinen nopeuttaminen heikentää luetunymmärtämistä huomattavasti.

Lue lisää: Pikalukeminen ei toimi

Kirjan lukemisesta voi tehdä aktiivisen harjoituksen. Yksinkertaisimmillaan se menisi seuraavanlaisesti: lue kirjasta yksi sivu, kappale tai luku. Sulje kirja, ja yritä opettaa itsellesi juuri lukemasi tekstin keskeiset asiat. Lopuksi tarkista, unohditko jotakin tai ymmärsitkö jonkin väärin. Tässä metodissa tulee kiinnittää huomiota kertaukseen, sillä intuitiivisesti saattaa olla houkuttelevaa “edetä” opiskeluissa nopeasti eteenpäin jättämällä kertaaminen vähemmälle.

Lue lisää: 6 vinkkiä tehokkaampaan lukemiseen ja nopeampaan oppimiseen

Muistiinpanojen teko

Viimeisenä opiskelutapana käyn läpi muistiinpanojen tekoa. Kyseessä on tekniikka, joka jakaa opiskelijoiden mielipiteet: monet eivät tee niitä ikinä vapaaehtoisesti, toiset rakastavat niiden tekemistä.

Muistiinpanotyylejä on monenlaisia (ranskalaiset viivat, ajatuskartat, Cornell-tekniikka yms.) enkä aio käydä niitä tässä tarkemmin läpi. Riittänee, kun sanon eri tyyleissä olevan haittansa ja hyötynsä.

Lue lisää: Muistiinpanot jokaiseen tilanteeseen: eri menetelmien hyödyt ja haitat

Haluaisin korostaa muistiinpanotekoprosessin merkitystä siinä, kuinka tehokas muistiinpanojen tekeminen opiskelutekniikkana on. Jos tekee omat muistiinpanonsa kirjasta tai luentodioista sanasta sanaan kopioiden, oppiminen on vähäistä. Jos sen sijaan työstää ajatustaan muotoilemalla muistiinpanot omilla sanoillaan, opiskelu on jo astetta tehokkaampaa. Kaikkein tehokkainta on tehdä muistiinpanojen tekemisestä aktiivista, ja yrittää luoda muistiinpanot ensin ulkomuistista. Lopuksi voi täydentää puuttuvat asiat materiaalien avulla. 

Oppimisen tehokkuuden näkökulmasta muistiinpanojen tekemiseen saattaa joskus liittyä oppimisharha. Siinä muistiinpanojen estetiikkaan panostetaan paljon tavoitteena tehdä erittäin miellyttävän näköisiä muistiinpanoja. Opiskelija saattaa ajatella, että “tein näitä kahden sivun muistiinpanoja koko päivän, joten nyt osaan ne todella hyvin”. Valitettavasti muistiinpanoihin käytetty aika ei tällä tavalla korreloi suoraan osaamisen tasoon, vaan opiskelija saattaa kokeessa ihmetellä, miksei enää muistakaan näitä muistiinpanoja, vaikka näki niiden tekemiseen niin paljon vaivaa. Muistamaan oppii pelkästään harjoittelemalla muistamista, ei muistiinpanojen kuvittamisella.

Tarkoituksenani ei ole missään nimessä hyökätä kauniita muistiinpanoja tekeviä kohtaan, vaan korostan opiskelun laadun vaikutusta oppimistuloksiin. Jos kuitenkin tekee valinnan koristella muistiinpanonsa ja ymmärtää sen vaikutuksen oppimistehokkuuteen, ei siinä ole tietenkään mitään vikaa.

Osa 5: Viimeiset päivät ennen koetta ja itse koetilanne

Oppaan viimeisessä osassa käyn läpi muutamia käytännön neuvoja viimeisiin hetkiin ennen koetta ja itse koetilanteeseen. Tässä kohtaa raskain osuus on jo takana päin, joten on hyvä idea rauhoittua ja kerätä voimia viimeiseen ponnistukseen.

Lue myös: 13 vinkkiä, kuinka suoriutua kokeesta kunnialla

Ennen koetta

Kuten sanoin jo lukusuunnitelman kohdalla, niin itse käytän yleensä viimeisen viikon ennen koetta vielä vaikeiden asioiden kertaamiseen, mutta siihen mennessä olen jo käynyt kaikki asiat ainakin kertaalleen jo läpi. Viimeiset päivät kannattaa ottaa rennommin ja itseään kuunnellen: jos fiilis on hyvä, voi kevyesti kertailla, mutta jos stressaat ja ahdistut kokeesta, niin silloin kannattaa antaa itselleen lupa kerätä voimia viimeiset päivät. Kunnon yöunet koetta edeltävänä yönä ovat erittäin tärkeät! Jos on taipumusta unettomuuteen stressin tai ahdistuksen takia, niin kannattaa kokeilla esimerkiksi hengitysharjoituksia tai meditaatiota.

Lue myös: Mitä koeahdistus on ja miten siitä pääsee eroon?

Ole ajoissa koepaikalla ja varmista, että sinulla on kaikki tarvittava mukana. Opiskelusta juuri ennen koetta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kokeen aikana

Toivottavasti olet pystynyt tekemään aikaisemmin harjoituskokeita ja olet luonut itsellesi niiden perusteella sotasuunnitelman koetta varten. Jokaisella on varmasti oma mieltymyksensä. Itse tykkään aloittaa aina monivalintatehtävistä ja jättää esseetehtävät lopuksi. Ylipäätään helpot tehtävät on hyvä tehdä ensin ja jättää vaikeat tehtävät loppuun, sillä näin saa nopeasti helpot pisteet kotiin sekä saa itsevarmuutta vaikeita tehtäviä varten. Koe kannattaa myös alussa ennen tehtävien tekemistä selata rauhassa läpi. Tällä tavalla saat muodostettua itsellesi kokonaiskuvan kokeen sisällöstä ja pystyt myös seuraamaan aikataulua paremmin.

Lue lisää: Erilaiset tehtävätyypit ja vinkit niihin vastaamiseen kokeessa

Kokeen jälkeen voit onnitella itseäsi kovasta yrityksestä, meni koe miten tahansa.

Lopuksi

Toivon, että tästä artikkelista oli sinulle hyötyä. Yritin sisällyttää oppaaseen sekä teoriaa, että käytännön sovelluksia. Uskon, että näitä oppeja hyödyntämällä pääsykokeeseen tai kirjoituksiin valmistautuminen onnistuu erinomaisesti. Kiitos, että luit oppaan ja tsemppiä yo- tai pääsykokeeseen!

3 tärkeintä opiskelutekniikkaa

Opi enemmän ja nopeammin

Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat 3 Tärkeintä opiskelutekniikkaa- ekirjan ilmaiseksi!

Jaa tämä sivu:
Siirry sivun alkuun