Olen jo aiemmin kertonut opiskelevani yliopistossa lääketiedettä. Viime vuonna päätin haastaa itseäni ja hain opiskelemaan myös psykologiaa, tavoiteenani suorittaa kaksoistutkinto. Satuin pääsemään sisälle. Tässä artikkelissa kerron hieman tuosta prosessista ja omista ajatuksistani jatkoa ajatellen.
Lue myös: Näin pääsin lääkikseen ilman valmennuskurssia
Lääkisartikkelissani olen yrittänyt kertoa mahdollisimman paljon hyviä vinkkejä siitä, mitä voin opettaa lääkikseen hakemisesta muille hakijoille. Pelkäänpä, että psykologialle hausta en osaa valitettavasti antaa jatkoa ajatellen yhtä hyviä ohjeita. Satuin nimittäin hakemaan psykologialle juuri koronakeväänä 2020, jolloin korkeakouluhaut toteutettiin erityisjärjestelyin. Toivon kuitenkin, että tästä artikkelista voisi silti olla jotain heille, jotka haluaisivat opiskelemaan psykologiaa yliopistoon.
Lähtökohdat
Parasta on varmaan aluksi kertoa vähän omista lähtökohdistani. Kuten sanoin, niin opiskelen tällä hetkellä onnellisesti lääkiksessä. Lukioaikoina en psykologiaa opiskellut yhtään pakollista kurssia enempää, sillä minusta psykologia tuntui liian “höttöiseltä”: siinä oli paljon termejä ja teoriaa, mutta minun oli vaikea ymmärtää psykologiaa kokonaisuutena. Olisin kiinnostunut mielen toiminnasta konkreettisemmalla ja kenties enemmän biologiaan pohjautuvalla tavalla.
Miksi ja milloin siis innostuin psykologiasta?
Lääkiksen ensimmäisenä syksynä huomasin, että senhetkiset opiskelutaitoni eivät enää riittäneet: uutta asiaa tuli joka luennolla paljon ja minusta tuntui, että jäin opiskeluissani jälkeen. Päätin siis alkaa kehittämään opiskelutaitojani. Etsiessäni tietoa opiskelutaidoista törmäsin luonnollisesti myös oppimisen psykologiaan. Huomasin, että psykologia ja sen teoriat eivät ole pelkkää “mutuilua”, vaan ne pohjautuvat laadukkaisiin tutkimuksiin. Alkuperäinen skeptisyyteni psykologiaa kohtaan rapautui sitä mukaa, mitä paremmin huomasin oppivani oppimispsykologian neuvojen avulla (erityisesti aktiivinen oppiminen ja aikavälikertaus olivat itselleni käänteentekeviä oivalluksia :).
Lue myös: Miksi opiskelutaidot ovat tärkeitä?
Huomasin yliopistossa olevan tarjolla kognitiivisen psykologian kurssin kaikille opiskelijoille. Osallistuin kurssille puhtaasti mielenkiinnon takia ja huomasin kiinnostuvani psykologiasta entistä enemmän. Ennen kuin huomasinkaan, niin aloin opiskelemaan psykologiaa vapaa-aikanani ja jopa nautin siitä (lääkiksen tutkintoon ei kuulu sivuaineita, joten näitä ylimääräisiä opintoja ei oikeastaan pysty sisällyttämään lääkiksen opintoihin).
Ensimmäisen opiskeluvuoteni tammikuussa sain ensimmäistä kertaa ajatuksen kaksoistutkinnosta. Totesin, että nyt kun jaksaminen ja aika riitti opiskelemaan lääkiksen lisäksi yksittäisiä psykologian kursseja, niin miksen suorittaisi sitten koko tutkintoa :D. Päätin hakea kevään yhteishaussa opiskelemaan psykologiaa, lähinnä kuitenkin “no miksipäs ei”-meiningillä ilman suuria odotuksia.
Psykologian hakuprosessi (normaalisti)
Psykologiaan on normaalina vuotena ollut aina pääsykokeet. Ehkä hieman yllättävästi psykologian pääsykokeessa ei testata pelkästään psykologian osaamista, vaan myös tilastotieteen hallinnalla on suuri merkitys. Koe on koostunut kolmesta osasta: Ensimmäinen on puhtaasti tilastotiedettä, toisessa osassa testataan ennakkomateriaalina annettujen psykologian artikkelien tulkintaa ja ymmärrystä, ja kolmas osa on looginen päättely.
Valmistautumissuunnitelmani
Loogista päättelyä on vaikea kehittää harjoittelemalla, sillä aiempien kokeiden perusteella niiden tehtävätyyppi vaihtelee paljon. Artikkeliosuutta varten suunnittelin opiskelevani keväämmällä sitten, kunhan materiaalit julkaistaisiin. Alkuvuodesta aloitin siis tilastotieteen opiskelulla.
Psykologian pääsykokeessa ei ole virallista tilastotieteen oppikirjaa, vaan osaamisvaatimukset löytyvät pääsykokeen omasta tilastotieteen materiaalista. Kuitenkin totesin näiden materiaalien olleen varsin kehnot (huono taitto, epäselviä ja puutteellisia laskuja), joten lainasin kirjastosta aikaisempina vuosina vaaditun Tilastollisten menetelmien perusteet-opuksen. Tilastoja lähdin opettelemaan perusteista, sillä en niihin ole aikaisemmin opinnoissa törmännyt.
Kun opiskeltava materiaali on uutta, ensin täytyy tietysti tutustua siihen. Aloitin siis opiskelun lukemalla kirjaa huolellisesti. Samalla tein itselleni muistiinpanoja tietokoneelle tärkeimmistä termeistä ja laskukaavoista.
Seuraavaksi muutin muistiinpanoni muistikorteiksi. Käytän muistikorttiohjelmana Ankia, johon on helppoa liittää screenshotteja omista muistiinpanoistaan kortin vastauspuolelle.
Lue lisää: Anki tutoriaali: Nosta arvosanasi uudelle tasolle muistikorttiohjeman avulla
Muistikortit opiskeltuani aloitin tekemään oppikirjan tehtäviä. Tehtäviä oli paljon, mikä oli hyvä asia. Ainoana miinuspuolena täytyy todeta, että kirjassa kaikki tehtävätyypit olivat järjestyksessä. Toisin sanoen, minun ei tarvinnut erikseen miettiä, millä tavalla minkäkin tehtävän ratkaisen. Tehtävien yleisen kaavan opittuani niiden teko oli varsin nopeaa. Tehtävien tekemisen nopeutta edisti se, että olin jo aikaisemmin opetellut termit ja tärkeimmät kaavat. Jäljelle jäi siis enää oikean kaavan valitseminen ja kaavojen mahdollinen soveltaminen. Tätä kaavamaisuutta yritinkin välttää tekemällä tehtäviä sekalaisessa järjestyksessä.
Lue lisää: Tehosta oppimista sekoittamalla opiskelua – lomitettu harjoittelu
Jos jokin tehtävä meni ensi yrittämällä väärin, merkitsin tehtävänumeron itselleni ylös, ja yritin seuraavana päivänä uudestaan. Näin sain tehtävien tekemiseen myös aikavälikertauksen tuomaa hyötyä mukaan.
Oppikirjan tehtävien jälkeen siirryin tekemään vanhoja pääsykoetehtäviä. Ollakseni rehellinen huolestuin tässä kohtaa kokeen tasosta: tehtävät olivatkin paljon vaikeampia kuin kirjan tehtävät! Yritin netistä selvittää aikaisempien vuosien pisterajoja, mutta en niitä löytänyt. Tässä kohtaa olin kuitenkin hyvin epävarma omasta osaamistasostani. Asia ei kuitenkaan paljoa vaivannut, sillä kuten jo aiemmin sanoin, niin suhtauduin pääsykoeprojektiin kevyesti.
Koronakevät sekoittaa suunnitelmat
Ja sitten Suomi menikin kiinni ja sen mukana myös pääsykokeet peruttiin. Niiden sijaan psykologiassa valinta tehtiinkin melkein täysin ylioppilastodistuksen mukaan. Itsehän en tosiaan ollut kirjoittanut koko psykologiaa, joten uutinen ei ollut kovinkaan positiivinen...
Jäljelle jäävät muutamat paikat jaettiin kaksivaiheisella pääsykokeella, eikä psykologian omalla kokeella. Ensimmäinen vaihe oli ammattikorkeakoulujen yleinen pääsykoe, ja toinen vaihe oli suullinen koe, molemmat tietysti etänä.
Valinnan ensimmäinen vaihe
Tietysti itseäni harmitti kokeen peruminen, mutta iloitsin siitä, että saatoin lopettaa tilastojen opiskelun :D. Valinnan ensimmäisessä vaiheessa ammattikorkeakoulujen pääsykokeessa aiheina olivat matematiikka, looginen päättely, fysiikka, äidinkieli, englanti sekä etiikka. Varsinkin etiikka tuntui ihmeelliseltä tehtäväosiolta, mutta no, kai näiden kokeiden tekijät tietävät, mitä tekevät. Itselläni oli fysiikka hyvin lääkiksen pääsykokeen jäljiltä vielä muistissa, enkä kokenut muutenkaan tarvetta valmistautua tähän kokeeseen etukäteen. Koe myös meni hyvin, joskin englannin osion vaikeus tuli vähän yllätyksenä. Olen opiskellut lukion Yhdysvalloissa, mutta en siltikään saanut osiosta täysiä pisteitä :D. Nähtävästi se oli kuitenkin myös muille vaikea pala, sillä minut valittiin valintakokeen toiseen vaiheeseen.
Valinnan toinen vaihe
kyseessä oli siis etänä suoritettu suullinen kuulustelu, johon tuli ennakkomateriaalina kaksi psykologian artikkelia. Opiskelin nämä artikkelit vanhalla tutulla kaavalla: Ensin luin ajatuksella ne läpi, sitten tein muistiinpanot ja muistiinpanoista muistikortit.
Tässä kohtaa voin antaa vinkin ylioppimisesta. Kyse on siis siitä, että jatkaa asioiden opiskelua (tässä tapauksessa muistikorttien läpikäymistä) myös sen jälkeen, kun edistystä ei enää tapahdu. Ylioppimisessa tarkoituksena on iskostaa opittava asia niin syvälle mieleen, että sen pystyy palauttamaan hetkessä mieleen riippumatta siitä, minkälainen tilanne on. Suullinen kuulustelu on nimittäin niin stressaava tilanne, että siinä saattaa helposti unohtaa asiat, jotka luuli muistavansa hyvin. Tällaisiin tilanteisiin kannattaa valmistautua ylioppimalla materiaali.
Kuulustelussa oli artikkeleihin liittyvien tehtävien lisäksi myös varsin yksinkertainen loogisen päättelyn tehtävä. Sivuhuomautuksena täytyy todeta, että ekstrakuumotukset kuulusteluun aiheutti hivenen epästabiili nettiyhteyteni :D. Onneksi kaikki kuitenkin pelitti (muutamaa hetkeä lukuunottamatta) niin kuin pitikin.
Lopputulos ja ajatuksia psykologian opiskelusta
Niin siinä sitten lopulta kävi, että minut valittiin opiskelemaan psykologiaa.
Ollakseni rehellinen arkeni ei ole paljoa muuttunut aikaisemmasta, sillä opiskelin jo aikaisemminkin psykologian kursseja vapaa-aikanani. Nyt niitä on ehkä vähän enemmän, mutta työmäärän lisääntyminen ei ole ainakaan toistaiseksi aiheuttanut mitään ongelmia. Lääkis tulee jatkossakin olemaan prioriteettini, ja psykologian opinnot kulkevat siinä mukana sitä mukaa, kun niitä ehdin tehdä.
Nyt psykologiaa jo enemmän opiskelleena minua on alkanut kiehtomaan ennen kaikkea lääketieteen ja psykologian rajapinta. Ne kuitenkin loppujen lopuksi tutkivat samaa asiaa, eli ihmistä, mutta eri näkökulmasta: lääketiede fyysisestä ja psykologia henkisestä puolesta. Tämä jaottelu on kuitenkin keinotekoinen, sillä mielentilat vaikuttavat kehon hyvinvointiin ja toisin päin. Haluaisin tulevaisuudessa siis oppia vielä lisää siitä, mitä annettavaa näillä kahdella eri tieteenalalla olisi toisilleen.
Tulevaisuudensuunnitelmista en osaa vielä kertoa kovinkaan paljoa. Tällä hetkellä toiveena olisi erikoistua neurologiaan tai psykiatriaan ja mahdollisesti tehdä psykologiaan liittyvää tutkimusta osa-aikaisesti. Näillä näkymin psykologin ura ei siis ole suunnitelmissa, mutta onhan tässä vielä loppuelämä aikaa miettiä tulevaisuuttaan.
Tulipas tästä kertomuksesta pitkä :D. Kiitos, että jaksoit lukea loppuun asti! Toivottavasti sait tästä jotain hyötyä itsellesikin.
Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat ilmaiseksi e-kirjan ”3 tärkeintä opiskelutekniikkaa, joita ei koulussa kerrota”!