3 suurinta opiskeluvirhettä, ja kuinka välttää ne

opiskeluvirhe

Voisi kuvitella, että kun nyt me kaikki ollaan opiskeltu jo niin monta vuotta elämästänne, niin olisimme siinä aika hyviä. Ja eipä siinä, kyllähän lukiossa ja yliopistossa opiskelijoilla onkin jo aika hyvät opiskelutaidot. Siitä huolimatta on muutama opiskeluvirhe, johon hyvin moni kokenutkin opiskelija kompastuu kerta toisensa jälkeen.

Käydään siis nämä vaaranpaikat läpi ja mietitään eritoten sitä, miten asiat voitaisiin korjata.

Lähdetään liikkeelle!

1. virhe: erilaisiin opiskelutyyleihin uskominen

1. opiskeluvirhe on jo klassikko ja se menee näin:

Opiskelija ajattelee oppivansa vain jollakin tietyllä tavalla, koska hän on auditiivinen/visuaalinen/tms. oppija. Pahimmassa tapauksessa hän rajoittaa omaa opiskeluaan omaan opiskelutyyliin mahtumiseksi.

Kognitiivisessa psykologiassa on jo vuosikymmeniä ollut yhteisymmärrys siitä, että opiskelutyylit ovat myytti. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kaikilla olisi preferenssejä siitä, miten kukin tykkää opiskella. Kyse on siitä, että nämä oletetut itselleen sopivat opiskelutyylit eivät todellisuudessa auta oppijaa oppimaan yhtään paremmin kuin muutkaan tyylit.

Joku voisi kysyä, että mitä väliä sillä on, ovatko oppimistyylit totta vai ei. Loppujen lopuksi kaikki kuitenkin opiskelevat sillä tavalla, millä itse tykkää, joten käytännössä tällä ei pitäisi olla merkitystä, eikö niin?

Eihän tällä välttämättä olekaan. Ongelma tulee vasta siinä, jos opiskelija tieten tahtoen rajoittaa omia opiskelumahdollisuuksiaan sen takia, koska hän luulee, että voi oppia vain tietyllä tavalla.

Faktahan on se, että tietyt oppimistavat sopivat toisiin asioihin paremmin kuin toisiin. Esimerkiksi matikkaa oppii parhaiten itse laskemalla ja mitoosin vaiheiden opettelussa kuvat auttavat kummasti. Näin ollen, jos opiskelija luulee olevansa auditiivisesti oppiva, niin hän saattaa yrittää opiskella matematiikkaa ja mitoosin vaiheita pelkästään kuunnellen! Tämä on toki kärjistetty esimerkki, mutta pointtini tuli varmaankin selväksi.

Loppujen lopuksi kognitiiviset prosessit, joita meissä oppimisen aikana tapahtuu, on kaikilla samanlaisia. Siksi on outoa väittää, että jokainen oppii omalla tavallaan.

2. opiskeluvirhe: kokeeseen kertauksessa tehtäviä aletaan tekemään  vasta lopuksi, jos ollenkaan

Monet opiskelijat kertaavat kokeeseen lukemalla oppikirjaa ja muistiinpanoja niin moneen kertaan, että he lopulta uskovat osaavansa asian. Tavassa on kaksi ongelmaa:

  1. Oppikirjan ja muistiinpanojen lukeminen on tutkimuksien mukaan yksi huonoimmista kertaustekniikoista mitä on
  2. Ilman oman osaamisen testaamista opiskelija altistuu osaamisen illuusiolle: Opiskelija luulee tietävänsä asian ulkoa, vaikka hän vain tunnistaa asian.

Nämä molemmat ongelmat voidaan ratkaista tekemällä kertaamisesta aktiivista esimerkiksi tehtäviä tekemällä. Pointtina on, että tehtäviin yritetään vastata omasta muistista ilman kirjan tai muistiinpanojen apua.

Tästä koituu kahdenlaista hyötyä:

  1. aktiivinen oppiminen vahvistaa muistijälkeä tehokkaasti, joten asia jää paremmin mieleen.
  2. testaamalla itseään opiskelija saa myös palautetta omasta osaamisestaan: Mitä osaa ja mitä pitää vielä kerrata. Näin pystytään välttämään osaamisen illuusio ja voidaan kohdistaa kertaamiseen käytetty aika tehokkaasti juuri niihin asioihin, jotka ovat vielä vaikeita.

Lue lisää: Aktiivinen oppiminen on paras opiskelustrategia

Toisaalta monet opiskelijat tekevät tehtäviä vasta aivan viimeiseksi omassa kertaamisessaan: He ajattelevat, että ensin asia pitää opiskella hyvin, ja vasta sitten tehtävillä varmistetaan, että asia on opittu.

Todellisuudessa tehtäviä kuitenkin kannattaa alkaa tekemään alusta asti. Vaikka alussa ei osaisikaan paljoa, niin jo tiedon muistiin palauttamisen yrittäminen vahvistaa muistijälkeä. Oppiminen on nopeampaa tehtäviä tekemällä kuin kirjasta lukemalla.

Toinen ongelma on se, että jos tehtäviä tehdessä paljastuukin, ettei osaakaan asioita. Jos tehtäviä tehdään ensi kertaa vasta aivan kertaamisen lopussa, ei asialle enää voida tehdä paljoa mitään. Näin ollen palautteen saaminen omasta osaamisesta on erittäin tärkeää kertaamisprosessin alusta alkaen.

3. opiskeluvirhe: ei aloiteta kertausta tarpeeksi ajoissa

3. opiskeluvirhe on se surullisen kuuluisa: yritetään paniikkipänttäyksellä ahtaa aivoihin kaikki kurssin aikana tullut tieto yhdessä tai kahdessa illassa, tarvittaessa unesta tinkimällä.

Eiköhän jokainen opiskelija syvällä sisimmässään tiedä, että kyseinen tapa on aika huono.

Mutta miksi opiskelijat silti tekevät sitä?

Karu totuus on, että kyseinen tekniikka toimii kohtalaisen hyvin lyhyessä juoksussa. Tutkimuksien mukaan päivän intenssiivinen opiskelu ennen koetta saattaa antaa ihan mukiinmeneviä tuloksia.

Ongelma on kuitenkin siinä, että nopeasti opiskellut asiat myös unohtuvat nopeasti.

Siispä pidemmässä juoksussa paniikkipänttäys on aika huono tapa valmistautua kokeeseen. Erityisesti esim. lukiossa, jossa asioita testataan kahteen kertaan: ensin yksittäisillä kursseilla ja sitten ylioppilaskirjoituksissa. Jos on aikoinaan suorittanut kaikki kurssit intenssiivisellä opiskelulla, on kolmen vuoden aikana ehtinyt unohtaa jo valtaosan siitä materiaalista. Silloin kirjoituksiin valmistautumisesta tulee rankkaa: pelkkä asioiden kertaaminen ei riitä, vaan ne pitää opetella kokonaan uudestaan.

Jotta muistijäljestä tulisi mahdollisimman vahva ja kestävä, täytyy sitä vahvistaa vähän väliä. Tämän vuoksi kokeeseen kertaaminen pitäisi aloittaa mahdollisimman varhaisin. Ideaalimaailmassa kokeeseen valmistautuminen alkaisi jo samana päivänä, kun kurssi alkaa: Tehokkain tapa opiskella on yksinkertaisesti estää itseään unohtamasta kurssin alusta lähtien.

Lue lisää: Aikavälikertaus – Kertaa kuin pro

3 tärkeintä opiskelutekniikkaa

Opi enemmän ja nopeammin

Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat 3 Tärkeintä opiskelutekniikkaa- ekirjan ilmaiseksi!

3 suurinta opiskeluvirhettä, ja kuinka välttää ne
Jaa tämä sivu:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun