Yleensä ottaen ihmiset opiskelevat paljon oppikirjoista; kysyttäessä opiskelijoilta tärkeintä opiskelutekniikkaa, on oppikirjojen lukeminen selkeästi suosituin tapa:
Kuitenkin pelkkä tavallinen lukeminen on huono ja tehoton tapa oppia. Siinä on kaksi ongelmaa:
- peruslukemisessa ei välttämättä eroteta tärkeitä asioita turhista
- tärkeitä asioita ei aktiivisesti yritetä oppia ulkoa
Ensimmäiset 3 vinkkiä käyvät läpi, kuinka oppikirjaa kannattaa lukea: eli kuinka löytää tärkeät asiat tekstistä ja jättää loput pois. Viimeiset 3 vinkkiä selvittävät, kuinka oppia nämä tärkeät asiat nopeammin ja tehokkaammin.
Kuinka oppikirjaa kannattaa lukea
Mietitään hetken oppikirjantekijöitä.
Hehän kirjoittavat kirjan niin, että oppikirja kattaa kaiken tiedon, mitä kurssilla mahdollisesti saattaa tarvita. Sehän on selvää.
Toisaalta he haluavat tyydyttää myös motivoituneimpien opiskelijoiden tiedonjanon: he haluavat taustoittaa asiat huolellisesti sekä tehdä lukemisesta mahdollisimman mielenkiintoista lisäämällä mukaan yllättäviä ja hauskoja faktoja.
Mitä tästä sitten seuraa?
Aikalailla kaikissa oppikirjoissa on siten jonkin verran “turhaa” ainesta: Oleellista tietoa tukevaa, “kiva tietää”-asiaa, jota ei kokeessa kysytä, eikä sitä kannata ulkoa opetella. Haaste on siinä, kuinka oppia erottamaan tällainen täyttöaines siitä aidosti tärkeästä.
Kolme seuraavaa vinkkiä pureutuvat juuri tähän haasteeseen:
1. Mieti kuin opettaja
Ensimmäinen vinkki on yksinkertaisuudessaan yllättävän toimiva.
Kun luet oppikirjaa, ajattele olevasi opettaja. Kuvittele, että haluaisit tehdä kurssikokeen opiskelijoille. Mitä asioita ottaisit mukaan, ja mitä jättäisit pois? Mistä asioista on helppo muotoilla koekysymyksiä?
Tämä ajatusharjoitus saa sinut luonnollisesti keskittymään kurssin tärkeimpiin asioihin ja jättämään “mukava tietää”-aineksen pois.
2. Lue kappale takaperin
Toinen tapa selvittää, mikä on tärkeää, on kysyä neuvoa oppikirjan tekijöiltä.
Tämä onnistuu aloittamalla kappaleen lukemisen lopusta: Lue tehtävät, tutustu tiivistelmään ja käy läpi sanalistat kappaleen perästä. Oppikirjan tekijöiden tekemät kysymykset ja tiivistelmät keskittyvät varmasti juuri niihin tärkeimpiin aiheisiin. Pidä nämä aiheet mielessäsi, kun aloitat itse kappaleen lukemisen.
3. Huomioi tekstin muotoilu
Viimeisenä vinkkinä kannattaa huomioida tekstin muotoilu:
- Tummennetut sanat ovat luultavasti tärkeitä avainsanoja, jotka tulee hallita
- Taulukot kokoavat tärkeää tietoa helposti omaksuttavaan muotoon
- Luettelot listaavat tärkeitä pointteja allekkain
- “Lisätietoa”-laatikot ovat juuri sitä, miltä kuulostavat
Jo pelkästään tekstin muotoilua tarkastelemalla saa paljon vinkkejä siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei.
Entäs sitten, kun on osannut erottaa sen tärkeän asian turhasta? Miten se tärkeä asia opetellaan?
Kirjan lukeminen aktiivisesti
Monissa tutkimuksissa on todettu, että passiivinen kirjan lukeminen on tehoton tapa opiskella (Dunlosky ym. 2013 tekemä meta-analyysi). Tehokkaasti oppiakseen opiskelusta tulee tehdä aktiivista; toisin sanoen oppimiseen täytyy nähdä vaivaa.
Lue lisää: Aktiivinen oppiminen on paras opiskelustrategia
Mikä tahansa aktivoituminen ei kuitenkaan riitä. Seuraavassa on kolme vinkkiä siitä, miten kirjaa kannattaa lukea ja mitä EI kannata tehdä.
1. Älä alleviivaa
Yksi opiskelijoiden suosikkitavoista lukea kirjaa on käyttää alleviivausta oppimisen tukena.
Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että alleviivaus ei kannata (Dunlosky ym. 2013 tekemä meta-analyysi). Sen käytöstä ei nimittäin ole havaittu olevan hyötyä opiskelijoiden koetuloksissa.
Yleisin ongelma alleviivauksen kanssa on se, että opiskelijat eivät priorisoi alleviivauksessaan tärkeitä asioita, vaan alleviivaavat liikaa. Toisaalta, jos opiskelijoita kannustetaan alleviivaamaan hyvin valikoivasti, voi alleviivaus parantaa luetun ymmärtämistä (Glover ym. 1980).
Toinen alleviivauksen mahdollinen heikkous on, että se altistaa osaamisen illuusiolle: Alitajuntaisesti opiskelija saattaa luulla oppivansa asian pelkästään alleviivaamalla sen.
Lue lisää: Toimiiko alleviivaus opiskelustrategiana?
2. Käytä aktiivista oppimista
Aktiivinen oppiminen viittaa siihen, että omaa muistia harjoitetaan tietoisesti. Tutkimuksien mukaan se onkin nopein tapa oppia (Dunlosky ym. 2013 tekemä meta-analyysi).
Miten kirjan lukemisesta voi tehdä aktiivista?
Yksinkertaisin vaihtoehto on jokaisen luetun sivun jälkeen sulkea kirja ja miettiä “mistä tällä sivulla puhuttiin?” Lopuksi tarkastetaan, pitikö oma muisti paikkaansa. Saman harjoituksen voi tehdä myös kirjallisesti.
Harjoituksen jujuna on tehdä se tosissaan: mitä enemmän vaivaa joutuu muistiin palauttamiseksi näkemään, sitä syvemmän muistijäljen se jättää.
Toinen tapa on muodostaa jokaisesta tärkeästä asiasta kysymys ja vastaus. Kysymyksiin voi sitten yrittää vastata parhaansa mukaan kappaleen luettuaan. Tärkeintä on tarkastaa vastaukset ja keskittyä niihin, joita ei vielä osannut: Näin tiedät, mitä kokeeseen pitää vielä kerrata!
Kysymykset ja vastaukset voi myös koota muistikortteihin. Muistikorteilla harjoittelemalla säännöllisesti saa lisäksi aikavälikertauksen hyödyt itselleen.
Lue lisää: Muistikortit – Opiskelijan salainen ase nopeaan oppimiseen
3. Memory boost-metodi
Tämän tekniikan opin Ana Mascaran Youtube-videolta, jota voin lämpimästi suositella.
Lue myös: Parhaat Youtube-kanavat opiskelutaitojen kehittämiseen
Metodin idea on seuraavanlainen:
- Valitaan kirjasta jokin tärkeä ulkoa opittava asia, jokin kuvio, lista, aikajana tms.
- Hahmottele se tyhjälle paperille
- Sulje kirja ja peitä piirrustus ja yritä kopioida se uudelleen niin hyvin kuin ulkomuistista pystyt
- Tarkasta, mikä meni väärin ja toista uudestaan niin kauan, kunnes koko asia menee oikein
Perinteisestä “hauki on kala”-tyylisestä pänttäämisestä tämän metodin erottaa se, että siinä yhdistetään kaksi tapaa oppia, nimittäin visuaalinen (kuva) sekä kineettinen (paperille piirtäminen ja kirjoittaminen) yhteen. Opiskelustrategiaa kutsutaan kaksoiskoodaukseksi, ja se on osoittautunut olevan tehokas tapa oppia uusia asioita (Mayer ym. 1992).
Lue lisää: Opiskele paremmin piirtämällä – Kaksoiskoodaus opiskelutekniikkana
Kyse ei ole kuitenkaan oppimistyyleistä, vaikka niin voisi luulla.
Oppimistyylien mukaan jokaisella on jokin ominainen tapa oppia asioita (visuaalinen, kineettinen yms. oppija), mikä ei pidä paikkaansa. Kaksoiskoodaus perustuu siihen, että eri tapoja yhdistämällä voidaan saavuttaa syvempi muistijälki, kuin vain yhdellä tavalla.
Lue lisää: Oppimistyylit-myytti ei pidä paikkaansa
Aktiivisten tekniikoiden harjoittelu saattaa tuntua työläältä ja aikaa vievältä. Ja totuus on, että se pitää paikkaansa. Mutta pointti onkin siinä, että se on myös tehokasta. Kun opiskelu on nopeaa, niin aikaa jää enemmän myös muuhun.
Lähteet:
Dunlosky, J., Rawson, K. A., Marsh, E. J., Nathan, M. J., & Willingham, D. T. (2013). Improving Students’ Learning With Effective Learning Techniques: Promising Directions From Cognitive and Educational Psychology. Psychological Science in the Public Interest, 14(1), 4–58. https://doi.org/10.1177/1529100612453266
Glover, J. A., Zimmer, J. W., Filbeck, R. W., & Plake, B. S. (1980). Effects of training students to identify the semantic base of prose materials. Journal of applied behavior analysis, 13(4), 655–667. https://doi.org/10.1901/jaba.1980.13-655
Karpicke, J. D., Butler, A. C., & Roediger, H. L., 3rd (2009). Metacognitive strategies in student learning: do students practise retrieval when they study on their own?. Memory (Hove, England), 17(4), 471–479. https://doi.org/10.1080/09658210802647009
Mayer, R. E., & Anderson, R. B. (1992). The instructive animation: Helping students build connections between words and pictures in multimedia learning. Journal of Educational Psychology, 84(4), 444–452. https://doi.org/10.1037/0022-0663.84.4.444
Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat ilmaiseksi e-kirjan ”3 tärkeintä opiskelutekniikkaa, joita ei koulussa kerrota”!