Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukiosta? Lääkisopiskelijan mietteitä

yliopisto-opiskelu

Ennen lääkikseen pääsemistä olin aina hyvin kiinnostunut lukemaan toisten lääkisopiskelijoiden kertomuksia heidän opiskelustaan: minkälaista yliopisto-opiskelu on, ja miten he opiskelevat?

Ajattelin, että nyt voisin jakaa vähän omia ajatuksiani aiheesta. Yritän kirjoittaa yliopisto-opiskelusta ylipäätään, enkä keskity pelkästään lääkiksessä opiskeluun. Uskon, että näin tekstistä on hyötyä enemmän myös kaikille muuallakin opiskeleville.

Pitää myös huomioida, että lääkiksen kohdalla puhun ennen kaikkea sen prekliinisestä osasta, sillä klinikasta minulla ei ole vielä omakohtaista kokemusta.

Tiedon määrä

Yliopisto-uran alkaessa on hyvä tiedostaa, että opittavan asian määrä kasvaa yliopistossa paljon lukioon verrattuna. Lukiossa tutuiksi tulleet ohuet kurssikirjat vaihtuvat isoihin kirjajärkäleisiin.

Samalla kuitenkin opiskelujen luonne muuttuu: yliopistossa tavoitteena on ennen kaikkea omaksua se iso kuva, ei niinkään opiskella kaikkia kirjoja kannesta kanteen.

Tämä on suuri muutos lukioon verrattuna, ja se vaatii opiskelijalta uudenlaisia opiskelutaitoja: Sen lisäksi, että osaa opetella asioita ulkoa, niin nyt pitää osata päättää se, mitä asioita opettelee. Tehtäväksi tulee siis tärkeiden asioiden erottelu ei-niin-tärkeistä asioista.

Lääkiksessä luennot ovat monipuolisia, ja antavat yleensä aika hyvän kokonaiskuvan aiheesta ja auttavat opiskelijaa hahmottamaan, mikä on tärkeää ja mikä ei. Muuta kurssimateriaaleja käytetään lähinnä luentoja täydentävinä hakuteoksina. Voisin kuvitella, että opintojen loppua kohden luentojen painoarvo pienenee, ja kirjojen lukeminen korostuu. Oli miten oli, tahti, jolla uutta tietoa luennoilla tulee, on lääkiksessä välillä hengästyttävä.

Opiskelutaidot

Kuten sanottua, yliopistossa vaaditaan osittain erityyppisiä opiskelutaitoja, kuin lukiossa. Lukiossa tärkeintä on uuden tiedon omaksuminen, kun yliopistossa tärkeää on sen lisäksi myös tiedon priorisointi: Kaikkea ei edes voi osata ulkoa, joten täytyy päättää, mikä on oppimisen arvoista.

Tämän lisäksi oppimisen tuki vähenee yliopistossa. Lukiossa koko kurssin ajalle hajautettua oppimista tukee tunneilla tehdyt harjoitukset ja jokapäiväiset läksyt. Yliopistossa läksyjä ei lähtökohtaisesti ole yhtä paljoa (ymmärtääkseni kuitenkin esim. kielten opiskelussa ja insinöörikoulutuksissa on kuitenkin myös läksyjä aika paljon. Niiden määrä siis vaihtelee koulutussuunnasta riippuen).

Vaikka tämä kuulostaisi hyvältä, on sillä kuitenkin selvä haittapuolensa: Jos opettaja ei määrää tehtäviä tehtäväksi joka päivä, niin opiskelijan täytyy ottaa itse vastuuta omasta opiskelustaan enemmän.

Siksi opiskelutaidot korostuvat yliopisto-opinnoissa. Olen varma, että jos en tietäisi, mitä aikavälikertaus ja aktiivinen oppiminen on, vaan yrittäisin opiskella lääkiksessä samalla tavalla kuin lukiossa opiskelin, niin kokisin lääkiksen valtavan paljon vaikeampana ja stressaavampana kouluna kuin nyt. Lääkiksessä omaksuttavan tiedon määrä on valtava, eikä niistä selviä aloittamalla opiskelua kolmea päivää ennen tenttiä.

Lue lisää:
Aktiivinen oppiminen on paras opiskelustrategia
Aikavälikertaus – Kertaa kuin pro

Itsenäisyys

Kolmas teema, jonka nostan esille, on itsenäisyys. Laajemman vapauden kanssa tulee totta kai myös vastuu: Yliopistossa jokainen on lähtökohtaisesti itse vastuussa opiskelujensa edistymisestä. Jos opiskelujen kanssa on ongelmia, opiskelijan tulisi itse hakea apua ja tukea.

Huomaan itse pitäväni vastuun suurenemisesta, mutta toisaalta on selvää, ettei se sovi kaikille. Ihmiset, jotka luonnostaan vaativat vähän enemmän ohjausta ja tukea, saattavat olla yliopistossa vaikeuksissa. Jos tiedät, että sinun on yleensä vaikea ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ajanhallintataidot ovat vielä vähän hukassa, kannattaa yliopistossa tiedostaa tämä ja miettiä keinoja, joilla saat motivoitua itseäsi silloin, kun ulkoapäin tulee vähemmän painetta asioiden loppuun saattamiseksi.

Lue lisää:
Onko motivaatio kateissa? Näillä 5 vinkillä löydät sen
Ajanhallinta pähkinänkuoressa: Hallitse aikaasi tilanteessa kuin tilanteessa

Lääkiksessä tämä ei kuitenkaan ole suuri ongelma: Meille on jo etukäteen tehty hyvin tarkat askelmerkit opintoihin. Välillä tuntuukin, että lääkis on kuin putki, johon toiseen päähän laitetaan ylioppilaita, ja toisesta päästä tulee lääkäreitä. Opiskelu on lääkiksessä koulumaisempaa kuin muualla, ja täydet lukujärjestykset kertovat läsnäolo-opetuksen suuresta määrästä.


Toivottavasti nämä pohdinnat auttoivat hahmottamaan, miten yliopisto-opiskelu eroaa lukiosta. Jos jokin muutos kuulostaa ahdistavalta, kannattaa jo etukäteen pohtia, miten siitä selvitään: Ongelmatilanteessa yliopistossa on kuitenkin myös runsaasti palveluja ja tukea niille, jotka sitä tarvitsevat ja sitä hakevat. Apua ja tukea siis on ehdottomasti tarjolla, mutta sitä täytyy itse pyytää.

3 tärkeintä opiskelutekniikkaa

Opi enemmän ja nopeammin

Liittymällä Opiskelukoulun sähköpostilistalle saat 3 Tärkeintä opiskelutekniikkaa- ekirjan ilmaiseksi!

Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukiosta? Lääkisopiskelijan mietteitä
Jaa tämä sivu:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Siirry sivun alkuun